Voiko hyvä ruoka tuottaa pahoja omantunnontuskia? Pohdiskelin tätä kysymystä, kun viikonloppuna laitoin uuniin lihapulla-pastapaistosta. Paikalla olleelle apukokille tokaisin: "Musta tuntuu että tein juuri syntiä." Olin näet kaatanut juuri täyteläisen juustokastikkeen pastaläjän ja lihapullien peitoksi. Tarkemmin ajateltuani käsillä ollutta ruokaa saatoin kuitenkin hylätä pahat omantunnontuskat; vaikka en laskenut juuston määrää kastikkeessa, olin käyttänyt ruokaan kevytjuustoa, kuitupastaa, vähärasvaista jauhelihaa, eikä maitokaan ollut rasvaisinta sorttia. Ehkä minun olisikin pitänyt tuntea pistos sydämessäni siitä, etten käyttänytkään kaikkein parhaimman makuisia ruoka-aineita, vaan terveellistin hieman ruokaa. Tai ehkä omantunnontuskat ovat turhia, oli ruoka-aineina mitä hyvänsä. Kunhan sen ruoan tekee itse. Eikä satunnaisista oikopoluistakaan tarvitse tuskailla. Kunhan nauttii ruoasta!
Tästä ruoasta pystyi takuulla nauttimaan. Hyvää mieltä toi jo paistoksen ulkonäkö. Tavallista pienemmät lihapullat ovat niin söpöjä! Ja hieman erikoisemman mallisen pastan käyttäminen on aina piristävää. Selailin muutama viikko sitten yhtä lempparisivustoani, smittenkitchen.comia, ja baked rigatoni with tiny meatballs vei sydämeni. Päätin heti, että tuota täytyy tehdä pian. Lauantaina oli sitten se hetki valmistaa tuota ruokaa. Tiesin toki jo etukäteen, että pieniä sovelluksia joudun tekemään, mutta loppujen lopuksi ruoka muuttuikin melkoisen paljon. Tahdoin lisätä ruokaan tomaattikastiketta ja sen takia jouduin miettimään, kuinka ruoka tulisi koota, jotta tomaatti ja juustokastike eivät sekoittuisi täysin. Päätin sitten koota ruoan kolmeen kerrokseen. Ratkaisu toimi hyvin, mutta oikeastaan juustokastikkeesta tuli muutenkin niin paksua, ettei sekoittumisen mahdollisuus ollut kovin suuri. Aineksistakin voi jo varmasti arvata, että ruoka maistui lasagnen lähisukulaiselta. Eri kerrokset pysyivät kuitenkin tässä nätimmin erillään toisistaan. Ja olihan se hauskempaa popsia uudenlaista ruokaa!
Paistoksesta saisi siis taatusti vielä parempaa käyttämällä täysrasvaista juustoa, miksei vaikka mozzarellapalojakin. Voisin kuvitella, että oliivinrakastajille maistuisivat myös oliiviyllätykset paistoksen joukossa...
Lihapulla-pastapaistos
Lihapullat:
450g jauhelihaa
1/2 sipuli
oliiviöljyä
0,5 dl maitoa
2-3 rkl perunajauhoa
2 tl suolaa
paprikajauhetta, oreganoa, mustapippuria
Tomaattikastike:
1 tlk tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyreetä
1 tl hunajaa
1-2 tl oreganoa
mustapippuria
suolaa
Juustokastike:
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
6 dl maitoa
suolaa, mustapippuria
juustoraastetta maun mukaan, esim. 3 dl
400g kuviopastaa
Tee ensin tomaattikastike. Kaada tomaattimurska kattilaan, lisää myös tomaattipyree ja mausta oreganolla ja mustapippurilla. Anna kiehua hiljalleen poristen ilman kantta n. 30 minuuttia. Kastikkeesta pitäisi haihtua hieman ylimääräistä nestettä. Mausta lopuksi suolalla.
Tee lihapullat. Hienonna sipuli ja kuullota site hetki oliiviöljyssä. Sekoita maitoon sipulisilppu. Lisää jauheliha, perunajauhot ja mausteet. Muotoile pieniä lihapullia pellille ja paista uunissa 225 asteessa n. 15 minuuttia, koosta riippuen kypsiksi. Lihapullat voi toki paistaa kypsiksi paistinpannullakin. Sekoita valmiit lihapullat valmiiseen tomaattikastikkeeseen.
Keitä pastat kypsiksi. Niiden ei ole tarkoitus enää imeä nestettä uunissa, joten pasta saa olla oikeasti kypsää tai vähän al dente.
Tee juustokastike. Sulata voi kattilassa, sekoita joukkoon vehnäjauhot. Ja lisää maitoa pikkuhiljaa joukkoon koko ajan sekoittaen. Kun kaikki maito on lisätty ja kastike sakenee, ota pois liedeltä ja lisää juustoraaste joukkoon.
Kokoa paistos. Kaada puolet pastasta voidellun uunivuoan pohjalle. Kaada päälle vajaa puolet juustokastikkeesta. Seuraavaksi asettele lihapullat kastikkeineen vuokaan. Lopuksi laita loput pastat vuokaan ja kaada juustokastike päälle. Paista vielä uunissa n. 20minuuttia, kunnes päällinen saa väriä. Ylävastuksen voi ottaa avuksi.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti