Oodi kaurapuuroilolle ( - vai kaurapuuroilulle?)

Pitkähkön kirjoitustauon blogissa voisi kuvitella enteilevän seuraavasta jutusta jotenkin erityisen upeaa ja erikoista. Ehkä huikaisevia reseptejä ja värikkäitä, innostavia kuvia? Not this time. Teemana on kaurapuuro ja luvassa on nolla reseptiä. Jokainen puuroa syönyt tietää myös, miten mahdottoman riemukkaalta ja säihkyvältä kaurapuuro lautasellaan näyttää, etenkin jos sen kaveriksi ei ole valinnut värikästä marjakimaraa. Mutta yhdestä asiasta olen kuitenkin varma. Itselleni kaurapuuro on jotain aivan mahtavaa!

Aika monelle kaurapuuro on tainnut tulla tutuksi lapsuuden aamiaispöydästä, joillekin ehkä liiankin tutuksi. Näin pohdiskellaan myös uusimmassa Yhteishyvä-lehdessä (5/10): "Ei ole sellaista suomalaista, jonka lapsuudessa ei olisi aamupöydässä ollut puuroa tarjolla - ja joskus tuputettunakin." Meikäläistä ei kuitenkaan koskaan pakotettu puuroa syömään. Ehkä meillä ei muutenkaan vedetty aamiaiseksi klassista kaurapuuroa. Satunnaisesti vain. Aloinkin itsekseni ihastua kaurapuuroaamiaiseen joskus yläasteaikoina. Siitä lähtien kaurapuuro on ollut se aamiainen, jolla päivä käynnistyy kaikkein parhaiten. Ajan myötä sen asema on vakiintunut ja vallannut sijaa myös muista päivän hetkistä. Onpa huuliltani jonakin iltana kuultu myös seuraavanlaista: "Tulis jo aamu että sais syödä kaurapuuroa!"

Koska monille kaurapuuro on vakiintunut aamun aloittaja, siihen liittyy myös varmasti tanakoita mielipiteitä ja tuttuja valmistustapoja. Ei saa olla liian löysää tai liian paksua. Pitää olla maitoon keitettyä. Maitoon keittäminen pilaa puuron. Puurossa täytyy olla suolaa! Suolaa vain ripaus. Mikropuuro on puuron irvikuva. Kuka nyt puuroa jaksaisi keittää? Itselläni puuron valmistustapa vaihtelee kausittain: joskus mikrossa tehty paksun paksu maitopuuro ilman suolaa oli täydellistä, nyt kunnolla haudutettu veteen tehty kaurapuuro suolaripauksella on parasta. Kun on kiire, mikro pelastaa.

Jos puurosta saa eri makuista valmistustapaa vaihtelemalla, voi lopputulokseen vaikuttaa hurjasti myös erilaisia kaurahiutaleita käyttämällä. Kaapistani sattui nyt löytymään neljänlaisia kaurahiutaleita (friikkiä? tämä oli kyllä ihan sattumaa...). Luomuhiutaleista syntyy yleensä melko voimakkaan makuista, ehkä jotenkin alkukantaista puuroa. Voi olla, että kaikki eivät vahvaan makuun ihastu. Itsekään en aina ihastu luomuhiutaleiden makuun, mutta varsinaisia herkkuhiutaleita löysin tovi sitten Eat&Joy Maatilatorilta, Pekka Nikkilän luomukaurahiutaleita. Lempeämpää puuroa en ole mistään muista hiutaleista keittänyt. Suomalaisten tutuimmista puurohiutaleista, Elovena-hiutaleista syntyy aina turvallisen hyvää puuroa. Millä tahansa valmistusmetodilla. Pikakaurahiutaleista tehty puuro puolestaan syntyy nopeasti ilman haudutusta, mutta niiden maku on köyhempi kuin tavallisten kaurahiutaleiden, saati sitten isojen hiutaleiden.

Mutta kaurapuuroannoksen monipuolisuus ei lopu vielä tähänkään. Ei ole yhdentekevää, miten puuronsa syö. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen; perinteiset seuralaiset voisilmä, marjahillo tai maitotilkka maistuvat aina puuron kanssa. Vaihtelua puuroonsa voi kuitenkin loihtia niin monella eri tavalla kuin keksii. Perinteiseen lohkoon kuulunevat myös marjakeitto, sokeri ja tuoremarjat. Valmistusvaiheessa puuroon voi heittää rusinoita, luumuja tai omenaraastetta. Puuron päälle voi ripauttaa kanelia tai lorauttaa hunajaa. Urheilijan puuroannos täydentyy vaikka maustetulla proteiinijauheella. Erilaisia hedelmiäkin voi puuron joukkoon heittää. Eilisiltaisen iltapalapuuroni maustoivat banaaniviipaleet ja jäiset puolukat. Aika naseva yhdistelmä, sanoisin.

Olen nyt hehkuttanut kaurapuuroa niin monelta kantilta, että epäilen kenenkään pystyneen tätä tekstiä tänne asti lukemaan. Siksi voin vielä muistuttaa, ettei puuro kuulu pelkästään aamupalapöytään. Se on myös mainio välipala, lounas tai iltapala. Joinakin iltoina huomaan syöneeni puuroa kolmesti päivässä. Se lienee joskus hieman liikaa. Mutta minkäs teet. Puuro kun on edullista (sopii opiskelijalle), vatsaystävällistä (sopii herkkävatsaiselle), ravitsevaa (sopii urheilijalle) ja hyvää (sopii kaikille).