Kakkuanalyysi

Täytyy kokeilla kirjoittaa kakkuanalyysi, sillä runoanalyysin kirjoittaminen ei juuri nyt suju eikä houkuttele. Analysoitavana on muutama viikko sitten leivottu ranskalainen suklaakakku.

Kakku syntyi tarpeesta saada jokin leivonnainen mukaan syysviikonlopun mökkireissulle. Kostea, mud cake -tyyppinen suklaakakku oli leipojan selvä valinta, monestakin syystä. Kakku säilyy mainiosti syömiskelpoisena muutaman päivän, ja oikeastaan on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä leivonnasta. Rakenteeltaan simppeli selviää ehjänä autokyydistä hieman töyssyisemmälläkin mökkitiellä, eikä sen ulkonäkö koe kummallisempia kolauksia, vaikka pintaan pari säröä muodostuisikin, onhan kakku alkujaan jo hieman vaatimattoman näköinen. Lisäksi suklaakakkua parempaa suojaa kylmältä syystuulelta ja -sateelta saa etsiä. Ehkä jonkun mielestä sadetakki ja villasukat saattaisivat toimia. Hmm... Lopuksi, leipoja saa aina maistaa suklaakakkutaikinaa. Etenkin, jos valmis kakku suuntaa matkoille, eikä jää leipojan maisteltavaksi.

Kakun leipojalla ei vielä toistaiseksi ole vakiintunutta lempireseptiä mud cake -tyyppisen kakun leivontaan, joten leivontahetkellä reseptin etsintä kävi jälleen ajankohtaiseksi. Sopiva resepti löytyi kuitenkin nopeasti Hesarin Ruokatorstai-kirjasta. Joskus aiemmin toimivaksi kokeiltu ranskalaisen suklaakakun resepti pääsi jälleen näyttämään erinomaisuutensa, vaikka aivan loppuun asti ohjetta ei leivontahetkellä noudatettukaan. Kakku sai jäädä ilman hehkeää suklaakuorrutetta, mikä varmasti teki siitä hieman eri tyylisen kuin alunperin ohjeen tarkoitus oli. Eri tyylinen ei kuitenkaan taatusti tarkoita huonompaa. Kakku oli supertäyteläistä ja ihanaa ilman mitään kuorrutteitakin. Pikku nokare kermavaahtoa saattaisi kuitenkin kruunata täydellisen makunautinnon.

Ehkäpä tästä ohjeesta tulee se takuuvarma suklaakakkuohjeeni tai mud cake -ohjeeni. Ohjeen pitää olla melko yksinkertainen, samaten kakun itsessään. Kakun pitää sellaisenaankin olla makunautinto, ilman mitään kaunistelevia lisäelementtejä. Valmis kakku voi esittäytyä (varsinkin kuvassa) melkoisena rumiluksena, mutta tällaiselle suklaan ystävälle ainoastaan kaunottarena (vai komistuksena?). Onkohan muuten mud cakella ja muilla kosteilla suklaatortuilla jotakin erityisen tarkkaan määriteltyä eroa?

Ja näin tein itse kakun:

Ranskalainen suklaatorttu

150 g voita
150 g tummaa suklaata
4 munaa
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa

Sulata voi kattilassa. Nosta kattila pois kuumalta liedeltä. Paloittele suklaa ja lisää kuuman voisulan joukkoon sulamaan. Sekoita välillä. Anna seoksen jäähtyä hieman. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vaahdon joukkoon ensin jäähtynyt suklaaseos ja sitten keskenään sekoitetut jauhot, vaniljasokeri ja suola. Hämmennä tasaiseksi. Voitele irtopohjavuoka ja jauhota se korppujauholla tai vaikka mantelirouheella. Kaada taikina vuokaan. Maista taikinaa. Paista kakkua 175 asteessa n.30-35 minuuttia tai kunnes kakku on hieman kypsää (saattaa kypsyä myös nopeammin tai hitaammin, tarkkaile kakkua!), mutta keskeltä kuitenkin löysää. Kakkuun työnnettyyn tikkuun pitäisi tarttua vähän taikinaa, mutta se ei pitäisi kokonaan peittyä taikinaan. Jäähdytä kakku vuoassaan ennen leikkaamista. Kakku säilyy muutaman päivän jääkaapissa. Jos säilyy. (Kuorrutus: Pilko 100 g tummaa suklaata ja 1 rkl voita uunista otetun kuuman kakun päälle. Peitä kakku hetkeksi kuvulla tai muulla. Levitä sulanut suklaa nätisti kakun päälle ja anna jäähtyä)