Koska syödään?

Lehtikaalilla lukukuntoon

2011-11-14T09:53:00.001-08:00

Pidin yli vuoden blogihiljaisuuden. Synttärikahveja ei juotu. Keittiössä on tapahtunut vuoden aikana välillä paljon, välillä vähän. Takaraivossa kuitenkin jyskyttää monta makuelämystä, joista vuoden mittaan olisi pitänyt kirjoittaa. Monta reseptiä, jotka olisi pitänyt raapustaa tänne ylös. Jamie Oliverin lasagne helmikuussa. Ohuen ohuet mantelikeksit maaliskuussa. No knead -bread heinakuussa (muistiin siitä miten minä sain sen onnistumaan parhaiten). Aika toimiva pasta carbonara elokuussa. Jäätelökokeilut elokuussa. Aivan törkeän hyvä ja yksinkertainen pizza lokakuussa (ja marraskuussa, tästä vielä kuulette!). Kaikenlaista. Mutta ei. Nyt raapaisen kuitenkin blogisuonen taas auki, pulputkoon se villisti tai ainakin eläväisesti.

Blogin lukukuntoon saattaminen alkaa mainioilla lehtikaalisipseillä, joiden ohje on täältä peräisin. Aivan oivallinen resepti! Söin näitä kolmena iltana peräkkäin suoraan uunipannulta keittiössä, en malttanut edes istua alas. Sipsithän maistuvat paahtuneelta lehtikaalilta, suolalta ja oliiviöljyltä, mutta juuri tämän yksinkertaisuuden vuoksi ovat niin hyviä. Tosin pitäisin niitä sopivina lähinnä alkupaloiksi tai pääruuan koristeiksi, ei niistä mahan täytteeksi kuitenkaan ole. Resepti seuraa alla.

Lehtikaalisipsit (fanni &kaneli)

lehtikaalia
suolaa
oliiviöljyä

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Revi kaali suupalan kokoisiksi paloiksi uunipannulle, jätä ruodit pois. Pyörittele lehdet oliiviöljyssä ja mausta suolalla. Paahda uunissa n. 8-12 min kunnes ne ovat rapeita. Varo kuitenkin palamista.

Maltaista mallasleipää

2010-11-06T08:56:00.000-07:00

Mallasleipä on hyvää. Kaljamaltaista, siirapista ja ruisjauhosta syntyy leivälle vahva ja makea maku, ja leipä säilyy pitkään. Yleensä meillä kotona on leivottu perinteistä saaristolaisleipää perinteisellä ohjeella, jonka mukaan leivottu leipä on perinteisen herkullista. Meillä tuota leipää on yleensä kutsuttu "mustaksi leiväksi", johtuen luultavasti leivän tummasta, lähes mustasta paistopinnasta. Joskus olen perinteistä reseptiä hieman muuttanut, esimerkiksi lisännyt taikinaan auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä. Ruotsissa leivottu leipä puolestaan koki isommankin muutoksen, sillä sikäläisestä kaupasta ei löytynyt lainkaan kaljamaltaita. Hyvää leivästä tuli silti, vaikkei ehkä nimitys "mallasleipä" enää limpuille sopinutkaan. Joskus suomalaisenkaan kaupan hyllyltä ei ole löytynyt varsinaisia kaljamaltaita eli mallasrouhetta. Silloinkin oiva leipä on syntynyt hienojakoisista mämmimaltaista eli mallasjauhoista. Leipä kestää siis soveltamista. Yksi tekee leivän appelsiinimehuun, toinen piimään. Jonkun leipä saa makua puolukasta. Maltaat, ruisjauhot ja siirappi eivät kuitenkaan perusleivästä puutu.

Uusimmassa Glorian ruoka & viini -lehdessä oli vallan mainio mallasleivän ohje, jonka oli lehden lukijoille paljastanut ravintola Lehtovaaran kylmäkkö. Leipään käytettiin nesteenä kotikaljaa ja suurin osa maltaista oli mämmimallasta. Leipää maustoivat lisäksi myös pellavansiemenet ja auringonkukansiemenet, joiden määrä oli juuri passeli luomaan sopivaa vaihtelevuutta purutuntumaan. Leivän maku on syvemmän maltainen kuin perinteisen saaristolaisleivän, ja on leipä myös hieman vähemmän makeaa. Leipää ei kohotettu lainkaan taikinavaiheessa, mutta valmiille leiville kohotusaikaa varattiin runsaasti, 3 tuntia. Vaikkei valmista leipää synny siis mitenkään pikaisesti, on tämä mallasleipä (kuten mallasleivät yleensäkin) varsin helppo leipoa. Suosittelen!

Lehtovaaran mallasleipä (ohje muokattu Glorian ruoka&viini -lehdestä 7/2010, omat muutokset suluissa)

5 dl kotikaljaa tai ykkösolutta
40g tuorehiivaa
2 rkl suolaa
1 1/2 dl tummaa siirappia
3 dl mallasjauhoa
3/4 dl mallasrouhetta
3/4 dl kauraleseitä (vehnäleseitä)
1 dl ruisjauhoja
1/2 dl pellavansiemeniä
1/2 dl auringonkukansiemeniä
n.8 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva ja suola kädenlämpöiseen kaljaan. Sekoita joukkoon siirappi, mallasjauho, mallasrouhe, leseet, ruisjauho ja siemenet. Lisää vehnäjauhot muutamassa erässä taikinaan. Vaivaa yleiskoneella tai käsin ainakin 10 minuuttia. Jaa taikina kahteen voideltuun leipävuokaan. Kohota leivät peitettynä kaksinkertaisiksi, n. 3 tuntia. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista leipiä n. 40 minuuttia tai kunnes ne ovat kypsiä. (Ohjeessa neuvottiin pitämään vettä uunissa paiston aikana. Onnistui kuitenkin hyvin myös ilman.) Kumoa leivät ritilälle jäähtymään.

Kakkuanalyysi

2010-09-23T05:34:00.000-07:00

Täytyy kokeilla kirjoittaa kakkuanalyysi, sillä runoanalyysin kirjoittaminen ei juuri nyt suju eikä houkuttele. Analysoitavana on muutama viikko sitten leivottu ranskalainen suklaakakku.

Kakku syntyi tarpeesta saada jokin leivonnainen mukaan syysviikonlopun mökkireissulle. Kostea, mud cake -tyyppinen suklaakakku oli leipojan selvä valinta, monestakin syystä. Kakku säilyy mainiosti syömiskelpoisena muutaman päivän, ja oikeastaan on parhaimmillaan vasta seuraavana päivänä leivonnasta. Rakenteeltaan simppeli selviää ehjänä autokyydistä hieman töyssyisemmälläkin mökkitiellä, eikä sen ulkonäkö koe kummallisempia kolauksia, vaikka pintaan pari säröä muodostuisikin, onhan kakku alkujaan jo hieman vaatimattoman näköinen. Lisäksi suklaakakkua parempaa suojaa kylmältä syystuulelta ja -sateelta saa etsiä. Ehkä jonkun mielestä sadetakki ja villasukat saattaisivat toimia. Hmm... Lopuksi, leipoja saa aina maistaa suklaakakkutaikinaa. Etenkin, jos valmis kakku suuntaa matkoille, eikä jää leipojan maisteltavaksi.

Kakun leipojalla ei vielä toistaiseksi ole vakiintunutta lempireseptiä mud cake -tyyppisen kakun leivontaan, joten leivontahetkellä reseptin etsintä kävi jälleen ajankohtaiseksi. Sopiva resepti löytyi kuitenkin nopeasti Hesarin Ruokatorstai-kirjasta. Joskus aiemmin toimivaksi kokeiltu ranskalaisen suklaakakun resepti pääsi jälleen näyttämään erinomaisuutensa, vaikka aivan loppuun asti ohjetta ei leivontahetkellä noudatettukaan. Kakku sai jäädä ilman hehkeää suklaakuorrutetta, mikä varmasti teki siitä hieman eri tyylisen kuin alunperin ohjeen tarkoitus oli. Eri tyylinen ei kuitenkaan taatusti tarkoita huonompaa. Kakku oli supertäyteläistä ja ihanaa ilman mitään kuorrutteitakin. Pikku nokare kermavaahtoa saattaisi kuitenkin kruunata täydellisen makunautinnon.

Ehkäpä tästä ohjeesta tulee se takuuvarma suklaakakkuohjeeni tai mud cake -ohjeeni. Ohjeen pitää olla melko yksinkertainen, samaten kakun itsessään. Kakun pitää sellaisenaankin olla makunautinto, ilman mitään kaunistelevia lisäelementtejä. Valmis kakku voi esittäytyä (varsinkin kuvassa) melkoisena rumiluksena, mutta tällaiselle suklaan ystävälle ainoastaan kaunottarena (vai komistuksena?). Onkohan muuten mud cakella ja muilla kosteilla suklaatortuilla jotakin erityisen tarkkaan määriteltyä eroa?

Ja näin tein itse kakun:

Ranskalainen suklaatorttu

150 g voita
150 g tummaa suklaata
4 munaa
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1/4 tl suolaa

Sulata voi kattilassa. Nosta kattila pois kuumalta liedeltä. Paloittele suklaa ja lisää kuuman voisulan joukkoon sulamaan. Sekoita välillä. Anna seoksen jäähtyä hieman. Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vaahdon joukkoon ensin jäähtynyt suklaaseos ja sitten keskenään sekoitetut jauhot, vaniljasokeri ja suola. Hämmennä tasaiseksi. Voitele irtopohjavuoka ja jauhota se korppujauholla tai vaikka mantelirouheella. Kaada taikina vuokaan. Maista taikinaa. Paista kakkua 175 asteessa n.30-35 minuuttia tai kunnes kakku on hieman kypsää (saattaa kypsyä myös nopeammin tai hitaammin, tarkkaile kakkua!), mutta keskeltä kuitenkin löysää. Kakkuun työnnettyyn tikkuun pitäisi tarttua vähän taikinaa, mutta se ei pitäisi kokonaan peittyä taikinaan. Jäähdytä kakku vuoassaan ennen leikkaamista. Kakku säilyy muutaman päivän jääkaapissa. Jos säilyy. (Kuorrutus: Pilko 100 g tummaa suklaata ja 1 rkl voita uunista otetun kuuman kakun päälle. Peitä kakku hetkeksi kuvulla tai muulla. Levitä sulanut suklaa nätisti kakun päälle ja anna jäähtyä)

Paahteinen kotijuusto-paprikasalaatti

2010-06-23T07:33:00.000-07:00

Päivitystahti blogissa on viime aikoina ollut hitaanpuoleinen. Ensin oli opiskelukevään loppurytistys ja parin päivän loman jälkeen alkoivat kesätyöt. Ruoanlaittoon en ole jaksanut panostaa kovin raivokkaasti. Perusarkipäivän sapuskat ovat olleet leipää, puuroa tai jogurttia. Tai jos olen jaksanut satsata, keittiössä on syntynyt munakasta, kasvispöperöä paistinpannulla tai jotain peruspastaa. Hurjan jännittävää. Vapaina viikonloppuina olen saattanut valmistaa lasagnea tai jopa pizzaa. Leivontakin on jäänyt vähemmälle. Kahden hengen taloudessa normaali annos (esim. normaali taikina tai piirakkapohja) herkkuleivonnaisia on vain liikaa. Mutta vaikka tilanne kuulostaa mitäänsanomattomalta, saattaa laiskassakin keittiössä syntyä oivallisia annoksia. Muun muassa linssi-kasvispaistos, leipägrillin ensikäyttö ja yksinkertaiset munakkaat ovat olleet keittiön ilonpilkahduksia, vaikkakin simppeleitä sellaisia. Ehkä niistä tarkempaa tekstiä joskus toiste.

Äskettäin sain innostuksen tehdä paahdetuista paprikoista ja kotijuustosta salaattia. Innostukseen johti kaksi asiaa. Etsiskelin kaupasta jotakin mukavaa juustoa salaattiin, lähinnä tähdäten johonkin mozzarellaan. katseeni bongasi kylmähyllyltä kotijuusto-osaston, ja muistelin, etten pitkään aikaan olekaan syönyt kotijuustoa. Ostin, söin ja ihastuin. Aloin jopa viritellä mielessäni kotijuuston valmistusprojektia. Paahdetuista paprikoista ja kotijuustosta koottuun salaattiin päädyin lopulta, kun pohdiskelin, mihin kaikkeen kotijuusto oikein sopisi. Googlaamalla päädyin HyväTerveys-lehden ruokasivuille, josta löytyi houkutteleva salaattiohje. Seuraavana päivänä (tarkkasilmaisenä opiskelijana) huomasin paprikoiden olevan tarjouksessa kaupassa! Kilo paprikaa siis ostoskoriin ja salaatinvalmistukseen.

Paahdettuja paprikoita on tullut tehtyä joitakin kertoja aiemminkin. Paprikoihin tulee paahtamalla erinomaisen makea maku. Aiemmin paprikat ovat paahtamisen jälkeen saaneet joukkoonsa marinadin. Marinoituja paprikoita on sitten tarjottu salaatin höysteenä tai osana tapas-pöytää. Ollessani Romaniassa vierailulla pari vuotta sitten näin myös erilaisen tavan valmistaa ja nauttia paahdettuja paprikoita. Siellä pitkulaiset paprikat paahdettiin kaasuhellan tulella lähes täysin mustiksi. Sen jälkeen ne suljettiin karkealla merisuolalla täytettyyn astiaan hetkeksi ennen kuorimista. Kuoritut paprikat maustettiin vain hunaja-omenaviinietikalla ja öljyllä. Paprikat syötiin sitten alkupaloina niin, että kannasta pidettiin kiinni, ja kokonaisesta paprikasta haukkailtiin paloja siemeniä varoen. Hyvää.

Valmistin salaatin hieman mukaillen ohjetta. Tuli muuten tosi hyvää salaattia! Kotijuuston mieto ja täyteläinen maku täydentää loistavasti vahvaa paprikoiden makua ja rucolan hienoista pistävyyttä. Itse kokosin salaattipohjan jäävuorisalaatista ja rucolasta, sillä en pidä liian vahvasta rucolan mausta. Mutta salaattien, paprikan, juuston ja yksinkertaisen kastikkeen lisäksi ruoka ei kaipaa mitään muuta, eikä varsinkaan salaattien yleisimpiä osasia, kuten kurkkua tai tomaattia. Tässä paprika ja rucola saavat koko areenan itselleen.

Paahteinen kotijuusto-paprikasalaatti

2 paprikaa
1 pkt Valion kotijuustoa (muukin kotijuusto varmasti käy)
1 ruukku rucolaa
muita salaatteja

Kastike:
oliiviöljyä
sitruunamehua
sinappia
hunajaa
mustapippuria
suolaa

Paahda ensin paprikat. Puolita paprikat, poista siemenet ja kantaosat ja aseta pellille leivinpaperin päälle kuoripuoli ylöspäin. Paahda niitä uunissa 225 asteessa n. 20-25 minuuttia tai kunnes kuori saa mustia pilkkuja. Pidä paahtuneita paprikoita suljetussa astiassa noin vartti ja kuori ne. Höyrystyminen astiassa helpottaa kuoren irtoamista. Jäähdytä paprikat ja pilko hieman pienemmiksi suupaloiksi.
Valmista kastike. Sekoita suunnilleen yhtä paljon oliiviöljyä ja sitruunamehua, mausta sinapilla, hunajalla, pippurilla ja suolalla. Sekoita osa kastikkeesta paprikoiden marinadiksi (voi sekoittaa jo lämpimiin paprikoihin), säästä osa salaatinkastikkeeksi. Revi salaatit lautasille. Asettele päälle kotijuustopaloja ja paahdettuja, marinoituneita paprikoita. Pirskota päälle vielä salaatinkastiketta.

Pestopastabroilerisalaatti

2010-05-20T23:24:00.000-07:00

Viime viikonloppuna oli tarkoitus valmistaa broileripastaa, mutta valloillaan ollut helleilma ohjasi sittenkin kokkaamaan broilerisalaattia. Hassua sinänsä, että pastabroilerisalaatin valmistusaineet eivät kovin kummoisesti eroa broileripastan raaka-aineista, mutta muona tuntuu silti "raikkaammalta ja kevyemmältä" hellepäivän kuumuuteen. Suurimpana erona ruoissa on tietysti lämpötila ja, ohjeista riippuen, kastikkeen koostumus. Salaattiin tulee tietysti yleensä tungettua jonkinmoisia rehuja reilummin, mutta toisaalta pasta-aterian kanssa tarjolla olisi mitä todennäköisimmin lisukesalaattia. Minimaalisista eroista huolimatta nämä ruoat tuntuvat kuitenkin pään sisällä eroavan toisistaan ratkaisevasti. Olkoon sitten niin. seuraavalla kerralla sitten broileripastaa.

Pestopastabroilerisalaatti (1:lle reilusti tai 2:lle vähemmän)

100g kypsää broileria
tomaattia tai paprikaa
kurkkua
jääsalaattia
tuoretta basilikaa
suolaa, mustapippuria
sitruunamehua
oliiviöljyä
oliiveja
2-3dl kypsää tummaa pastaa
1-2rkl pestoa
(mozzarellajuustoa)

Pilko tomaatti/paprika, kurkku ja revi salaatti. Silppua basilika. Sekoita ainekset yhteen kulhossa. Mausta pippurilla, suolalla, sitruunamehulla ja oliiviöljyllä. Paloittele broileri ja yhdistä pastan kanssa. kääntele pesto pastan ja broileripalojen joukkoon. Lisää salaattipohjaan. Lisää lopuksi joukkoon oliivit ja mozzarellajuusto. Tarjoile.

Oodi kaurapuuroilolle ( - vai kaurapuuroilulle?)

2010-05-05T04:27:00.000-07:00

Pitkähkön kirjoitustauon blogissa voisi kuvitella enteilevän seuraavasta jutusta jotenkin erityisen upeaa ja erikoista. Ehkä huikaisevia reseptejä ja värikkäitä, innostavia kuvia? Not this time. Teemana on kaurapuuro ja luvassa on nolla reseptiä. Jokainen puuroa syönyt tietää myös, miten mahdottoman riemukkaalta ja säihkyvältä kaurapuuro lautasellaan näyttää, etenkin jos sen kaveriksi ei ole valinnut värikästä marjakimaraa. Mutta yhdestä asiasta olen kuitenkin varma. Itselleni kaurapuuro on jotain aivan mahtavaa!

Aika monelle kaurapuuro on tainnut tulla tutuksi lapsuuden aamiaispöydästä, joillekin ehkä liiankin tutuksi. Näin pohdiskellaan myös uusimmassa Yhteishyvä-lehdessä (5/10): "Ei ole sellaista suomalaista, jonka lapsuudessa ei olisi aamupöydässä ollut puuroa tarjolla - ja joskus tuputettunakin." Meikäläistä ei kuitenkaan koskaan pakotettu puuroa syömään. Ehkä meillä ei muutenkaan vedetty aamiaiseksi klassista kaurapuuroa. Satunnaisesti vain. Aloinkin itsekseni ihastua kaurapuuroaamiaiseen joskus yläasteaikoina. Siitä lähtien kaurapuuro on ollut se aamiainen, jolla päivä käynnistyy kaikkein parhaiten. Ajan myötä sen asema on vakiintunut ja vallannut sijaa myös muista päivän hetkistä. Onpa huuliltani jonakin iltana kuultu myös seuraavanlaista: "Tulis jo aamu että sais syödä kaurapuuroa!"

Koska monille kaurapuuro on vakiintunut aamun aloittaja, siihen liittyy myös varmasti tanakoita mielipiteitä ja tuttuja valmistustapoja. Ei saa olla liian löysää tai liian paksua. Pitää olla maitoon keitettyä. Maitoon keittäminen pilaa puuron. Puurossa täytyy olla suolaa! Suolaa vain ripaus. Mikropuuro on puuron irvikuva. Kuka nyt puuroa jaksaisi keittää? Itselläni puuron valmistustapa vaihtelee kausittain: joskus mikrossa tehty paksun paksu maitopuuro ilman suolaa oli täydellistä, nyt kunnolla haudutettu veteen tehty kaurapuuro suolaripauksella on parasta. Kun on kiire, mikro pelastaa.

Jos puurosta saa eri makuista valmistustapaa vaihtelemalla, voi lopputulokseen vaikuttaa hurjasti myös erilaisia kaurahiutaleita käyttämällä. Kaapistani sattui nyt löytymään neljänlaisia kaurahiutaleita (friikkiä? tämä oli kyllä ihan sattumaa...). Luomuhiutaleista syntyy yleensä melko voimakkaan makuista, ehkä jotenkin alkukantaista puuroa. Voi olla, että kaikki eivät vahvaan makuun ihastu. Itsekään en aina ihastu luomuhiutaleiden makuun, mutta varsinaisia herkkuhiutaleita löysin tovi sitten Eat&Joy Maatilatorilta, Pekka Nikkilän luomukaurahiutaleita. Lempeämpää puuroa en ole mistään muista hiutaleista keittänyt. Suomalaisten tutuimmista puurohiutaleista, Elovena-hiutaleista syntyy aina turvallisen hyvää puuroa. Millä tahansa valmistusmetodilla. Pikakaurahiutaleista tehty puuro puolestaan syntyy nopeasti ilman haudutusta, mutta niiden maku on köyhempi kuin tavallisten kaurahiutaleiden, saati sitten isojen hiutaleiden.

Mutta kaurapuuroannoksen monipuolisuus ei lopu vielä tähänkään. Ei ole yhdentekevää, miten puuronsa syö. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen; perinteiset seuralaiset voisilmä, marjahillo tai maitotilkka maistuvat aina puuron kanssa. Vaihtelua puuroonsa voi kuitenkin loihtia niin monella eri tavalla kuin keksii. Perinteiseen lohkoon kuulunevat myös marjakeitto, sokeri ja tuoremarjat. Valmistusvaiheessa puuroon voi heittää rusinoita, luumuja tai omenaraastetta. Puuron päälle voi ripauttaa kanelia tai lorauttaa hunajaa. Urheilijan puuroannos täydentyy vaikka maustetulla proteiinijauheella. Erilaisia hedelmiäkin voi puuron joukkoon heittää. Eilisiltaisen iltapalapuuroni maustoivat banaaniviipaleet ja jäiset puolukat. Aika naseva yhdistelmä, sanoisin.

Olen nyt hehkuttanut kaurapuuroa niin monelta kantilta, että epäilen kenenkään pystyneen tätä tekstiä tänne asti lukemaan. Siksi voin vielä muistuttaa, ettei puuro kuulu pelkästään aamupalapöytään. Se on myös mainio välipala, lounas tai iltapala. Joinakin iltoina huomaan syöneeni puuroa kolmesti päivässä. Se lienee joskus hieman liikaa. Mutta minkäs teet. Puuro kun on edullista (sopii opiskelijalle), vatsaystävällistä (sopii herkkävatsaiselle), ravitsevaa (sopii urheilijalle) ja hyvää (sopii kaikille).

Leipää nopeasti

2010-04-05T12:51:00.000-07:00

On joukko sellaisia yksinkertaisia, helpohkoja, klassisia reseptejä, joita voisi kutsua perusresepteiksi. Tällaisia saattaisivat olla esimerkiksi makaronilaatikko, pullat, kasvissosekeitto, pannukakku, uunipunajuuret tai mustikkapiirakka.Usein leipomis-tai ruoanlaittoinnostuksen (tai -tarpeen) huumassa sopivia reseptejä etsiessään sitä sitten sivuuttaa kauniisti nämä perusreseptit ja hamuaa tehtäväkseen jotakin uutta ja erilaista. Perusreseptit tuntuvat ajatuksen tasolla helposti tylsiltä ja liian iiseiltä. Jos kuitenkin ryhtyy valmistamaan jotakin tällaista tavalliselta tuntuvaa ruokaa tai leipomusta, saa mitä luultavimmin todeta ennakkoluulonsa vääräksi ja lausua ne klassiset sanat: "Ai että on hyvää, tätä pitäisikin tehdä useammin, tää on niin helppo valmistaakin." Viehätys kestää tovin, kunnes ohje alkaa taas ajatuksen tasolla vaikuttaa laimealta.

Yksi tällainen ohje on ehdottomasti helppojen sämpyläruutujen ohje, jota ensi kerran kokeilin varmasti yläasteen alettua. Ohje löytyi aikoinaan Elovena-pakkauksen kyljestä. Nykyään sitä ei siitä voi bongata, mutta Elovenan reseptisivuilta ohje onneksi löytyy. Leivoin tätä leipää ensin kotona, mutta törmäsin ohjeeseen jälleen koulussa köksän tunneilla. Vaikka ohje on nopea, köksäntuntien hektinen meno ei ehkä hellinyt leivänleivontaideaa ja joskus tuloksena taisi kiireessä olla enemmän rieskaa kuin sämpylää muistuttava lopputulos...

Ohje on siis sikäli erikoinen leipäohje, että taikina kohotetaan vain kerran. Jonkun mielestä tämä saattaa sotia leivän leivonnan perusperiaatteita vastaan, mutta koska leivästä tulee todella onnistunutta näinkin, leivon tätä hyvällä omallatunnolla. Aluksi minäkin tosin epäilin (ja epäilen yhä uudelleen tätä leipoessani), tuleeko leivästä jotenkin "pikaleipämäistä" kohotustaktiikan takia, mutta epäilykset jäivät ja jäävät turhiksi. Sämpyläruuduista tulee meheviä ja maistuvia ja leipä valmistuu nopeasti yhdellä pellillä. Ei ehkä ajalla ja vaivauksella vaalittu leipä, mutta erittäin sopiva kiireiseen tai laiskaan hetkeen.

Helpot sämpyläruudut (puolitoistakertaisena isolla uunipellillä syntyy sopivan muhkea leipä)

5 dl vettä
3 dl kaurahiutaleita
1 pss kuivahiivaa
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
1/2 dl öljyä
6 dl vehnäjauhoja

Sekoita 42-asteiseen veteen keskenään sekoitetut kaurahiutaleet ja kuivahiiva. Lisää sokeri, suola ja öljy. Vaivaa joukkoon vehnäjauhot. Kumoa taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja painele tasaiseksi levyksi. Anna kohota peitettynä 30-60 minuuttia. Paista 225 asteessa n.20 minuuttia.

Minilihapullia pastan joukossa

2010-03-15T09:07:00.000-07:00

Voiko hyvä ruoka tuottaa pahoja omantunnontuskia? Pohdiskelin tätä kysymystä, kun viikonloppuna laitoin uuniin lihapulla-pastapaistosta. Paikalla olleelle apukokille tokaisin: "Musta tuntuu että tein juuri syntiä." Olin näet kaatanut juuri täyteläisen juustokastikkeen pastaläjän ja lihapullien peitoksi. Tarkemmin ajateltuani käsillä ollutta ruokaa saatoin kuitenkin hylätä pahat omantunnontuskat; vaikka en laskenut juuston määrää kastikkeessa, olin käyttänyt ruokaan kevytjuustoa, kuitupastaa, vähärasvaista jauhelihaa, eikä maitokaan ollut rasvaisinta sorttia. Ehkä minun olisikin pitänyt tuntea pistos sydämessäni siitä, etten käyttänytkään kaikkein parhaimman makuisia ruoka-aineita, vaan terveellistin hieman ruokaa. Tai ehkä omantunnontuskat ovat turhia, oli ruoka-aineina mitä hyvänsä. Kunhan sen ruoan tekee itse. Eikä satunnaisista oikopoluistakaan tarvitse tuskailla. Kunhan nauttii ruoasta!

Tästä ruoasta pystyi takuulla nauttimaan. Hyvää mieltä toi jo paistoksen ulkonäkö. Tavallista pienemmät lihapullat ovat niin söpöjä! Ja hieman erikoisemman mallisen pastan käyttäminen on aina piristävää. Selailin muutama viikko sitten yhtä lempparisivustoani, smittenkitchen.comia, ja baked rigatoni with tiny meatballs vei sydämeni. Päätin heti, että tuota täytyy tehdä pian. Lauantaina oli sitten se hetki valmistaa tuota ruokaa. Tiesin toki jo etukäteen, että pieniä sovelluksia joudun tekemään, mutta loppujen lopuksi ruoka muuttuikin melkoisen paljon. Tahdoin lisätä ruokaan tomaattikastiketta ja sen takia jouduin miettimään, kuinka ruoka tulisi koota, jotta tomaatti ja juustokastike eivät sekoittuisi täysin. Päätin sitten koota ruoan kolmeen kerrokseen. Ratkaisu toimi hyvin, mutta oikeastaan juustokastikkeesta tuli muutenkin niin paksua, ettei sekoittumisen mahdollisuus ollut kovin suuri. Aineksistakin voi jo varmasti arvata, että ruoka maistui lasagnen lähisukulaiselta. Eri kerrokset pysyivät kuitenkin tässä nätimmin erillään toisistaan. Ja olihan se hauskempaa popsia uudenlaista ruokaa!

Paistoksesta saisi siis taatusti vielä parempaa käyttämällä täysrasvaista juustoa, miksei vaikka mozzarellapalojakin. Voisin kuvitella, että oliivinrakastajille maistuisivat myös oliiviyllätykset paistoksen joukossa...

Lihapulla-pastapaistos

Lihapullat:
450g jauhelihaa
1/2 sipuli
oliiviöljyä
0,5 dl maitoa
2-3 rkl perunajauhoa
2 tl suolaa
paprikajauhetta, oreganoa, mustapippuria

Tomaattikastike:
1 tlk tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyreetä
1 tl hunajaa
1-2 tl oreganoa
mustapippuria
suolaa

Juustokastike:
3 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
6 dl maitoa
suolaa, mustapippuria
juustoraastetta maun mukaan, esim. 3 dl

400g kuviopastaa

Tee ensin tomaattikastike. Kaada tomaattimurska kattilaan, lisää myös tomaattipyree ja mausta oreganolla ja mustapippurilla. Anna kiehua hiljalleen poristen ilman kantta n. 30 minuuttia. Kastikkeesta pitäisi haihtua hieman ylimääräistä nestettä. Mausta lopuksi suolalla.
Tee lihapullat. Hienonna sipuli ja kuullota site hetki oliiviöljyssä. Sekoita maitoon sipulisilppu. Lisää jauheliha, perunajauhot ja mausteet. Muotoile pieniä lihapullia pellille ja paista uunissa 225 asteessa n. 15 minuuttia, koosta riippuen kypsiksi. Lihapullat voi toki paistaa kypsiksi paistinpannullakin. Sekoita valmiit lihapullat valmiiseen tomaattikastikkeeseen.
Keitä pastat kypsiksi. Niiden ei ole tarkoitus enää imeä nestettä uunissa, joten pasta saa olla oikeasti kypsää tai vähän al dente.
Tee juustokastike. Sulata voi kattilassa, sekoita joukkoon vehnäjauhot. Ja lisää maitoa pikkuhiljaa joukkoon koko ajan sekoittaen. Kun kaikki maito on lisätty ja kastike sakenee, ota pois liedeltä ja lisää juustoraaste joukkoon.
Kokoa paistos. Kaada puolet pastasta voidellun uunivuoan pohjalle. Kaada päälle vajaa puolet juustokastikkeesta. Seuraavaksi asettele lihapullat kastikkeineen vuokaan. Lopuksi laita loput pastat vuokaan ja kaada juustokastike päälle. Paista vielä uunissa n. 20minuuttia, kunnes päällinen saa väriä. Ylävastuksen voi ottaa avuksi.

Lässähtäneet laskiaispullat

2010-02-14T11:31:00.000-08:00

Tämän laskiaisen laskiaispullat noudattivat laskiaisen perinteitä. Ne vaikuttivat harrastavan laskemista. Toivottavampaa olisi ollut jonkin sorttinen nouseminen. Leipurin hanskasta taisi ropsahtaa taikinaan hieman liian ronski annos vehnäjauhoja, mikä jätti pullien kohoamiseen toivomisen varaa. Tuloksena matalia ja tiiviitä pullia, joiden maussa ei onneksi ollut mitään vikaa. Lisäksi pullien pinta sai hieman koristetta uunissa syntyneistä halkeamista. Etukäteen jo tiesin, että kauneuskilpailuun pullia ei kannattaisi ilmoitella, sillä leivontakaapissa ei ollut raesokeria tai mantelilastuja tai mitään muutakaan soveliasta koristetta, enkä sitten viitsinyt voidellakaan pullia, kun ne omaan käyttöön kerran tulivat. Hyväsydämisesti voin siis todeta, että taisinpa leipoa arkisimmat (rumimmat) pullat vuosikausiin!

Tässä näkövinkkelissä pullat esiintyvät edukseen!

Pullataikina oli siis aivan tavallinen epäonnistunut pullataikina. Laskiaispullien väliin annostelin reilusti vadelmahilloa ja vispikermaa. Eivätpä haitanneet karski ulkonäkö tai tiivis purutuntuma, kun laskiaisen tutut maut tulvahtivat makuhermoille!

Tästä kulmasta paljastuu karu totuus.

Punaista broileria ja bataattiranskiksia

2010-02-12T01:33:00.000-08:00

Kovin usein tulee väsättyä marinadeja broilerille soveltaen ja säveltäen oman tuntuman mukaan. Takuuvarmin marinadi syntyy sitruunasta, oliiviöljystä, yrteistä ja hunajasta sekä tietysti suolasta ja pippurista. Joskus marinadiin rohkaistuu luomaan muunkinlaista makumaailmaa. Yleensä sellaiset marinadit toimivat kerran, mutta ei niitä kummemmin muistiin kirjaa, vaan seuraavalla kerralla marinadin keksii taas uudelleen. Perusrunko öljystä, sitruunasta ja sokerista takaa onnistuneen marinadin, mutta muilla makulisillä syntyy marinadiin vivahteita, jotka voivat viedä suupieliä ylöspäin tai alaspäin - tosin milloinkaan ei ole syntynyt pahaa marinadia. Tämä parin viikon takainen marinadi oli kuitenkin sen verran maistuva ja myös yksinkertainen, että teen mieluusti tätä joskus toistekin.

Broilerin kanssa samalle lautaselle päätyi joukko bataattiranskalaisia. "Oikeisiin" ranskiksiin verrattuna nämä oranssit suikerot olivat maukkaampia, terveellisempiä, luonteikkaampia ja pehmeämpiä. Rapeudesta ei ollut tietoakaan, mutta viimeiset minuutit tuhdilla lämmöllä uunissa loivat ranskalaisiin kuitenkin paahtuneen, hieman ruskettuneen pinnan ja samalla luonteikkaan maun.

Punaiset broilerinfileet

Marinadi:
puolikkaan sitruunan mehu ja vähän kuorta
puoli desiä oliiviöljyä
puolidesiä ketsuppia
1-2 tl suolaa
1 tl curry
1 tl paprika
1 rkl hunaja
mustapippuria ronskisti
chiliä

4 broilerin fileepihviä

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Laita broilerin fileet marinoitumaan muutamaksi tunniksi. Nosta fileet huoneenlämpöön vähän ennen paistamista. Kypsennä uunissa 225 asteessa n. 20 minuuttia.

Bataattiranskalaiset

bataattia
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Kuori bataatti ja pilko se noin pikkurillin paksuisiksi tikuiksi. Pyörittele bataattitikut öljytilkassa vaikka kulhossa tai muovipussissa ja mausta suolalla ja pippurilla. Levitä uunipellille ja paista 225 asteessa kunnes ne ovat kypsiä. Viimeisille minuuteille lämmön voi nostaa kuumemmaksi ja paahtaa bataatteja vaikka grillivastuksen alla paahtuneen pinnan aikaansaamiseksi.

Opas ruokaohjeen löytämiseen ja ruuneperin torttuja

2010-02-09T08:46:00.000-08:00

Tammikuun lopussa kauppojen leipäosastoille ilmestyvät runebergin tortut kahden kappaleen muovipakkauksissa. Yleensä ensimmäisten torttujen ilmestymisaikaan, pari viikkoa ennen varsinaista Runebergin päivää, en ole edes tiedostanut, että helmikuun alku lähestyy ja samalla leivoksentäyteisin kuukausi meillä Suomessa. Leivoksentäyteisin, sillä samassa kuussa nautiskellaan sekä runebergin tortuista että laskiaispullista. Joka tapauksessa, tuo kauppojen täyteläinen runebergin torttu -tarjonta saa leipurinkin heräämään ja leipomaan herkukkaita ja mureita runebergin torttuja, usein jo hyvissä ajoin ennen helmikuun viidettä päivää.

Tänä vuonna leivoin torttuja hyvissä ajoin jo runebergin päivän aattona. Reseptin valitseminen tuotti perinteiseen tapaan suurta tuskaa ja siihen kului ainakin pari tuntia. Seuraavassa esittelen reseptinvalintaprosessin, joka pätee lähes jokaiseen reseptinvalintatilanteeseen, ei vain runebergin torttujen reseptin hakuun.

1. Päätän minkälaisen leivonnaisen tai ruon aion valmistaa. Tiedän ehkä pääraaka-aineen ja ruoan muodon, joskus jopa tarkalleen mitä leivon, mutta resepti täytyy vielä päättää. -Tällä kertaa oli selvää, että aion leipoa runebergin torttuja. Muistin, että minulla on hyvä resepti tallessa, mutta mieleni teki kokeilla ehkä jotain uutta reseptiä.

2. Avaan internetin ja googlen. Hakusanoina ruokalajin nimi tai pääainesosat. -Tällä kertaa runebergin tortut.

3. Alan käydä läpi hakutuloksia. Tutuimmat leivontasivustot tarjoavat takuuvarmoja ohjeitaan, muutama ruokablogi esittelee oman lempiohjeensa, keskustelupalstoiltakin löytyy mielipiteitä. Löydän pari hyvältä kuulostavaa ohjetta ja alan kuumeisesti vertailla niitä keskenään löytääkseni jonkin vinkin toisen reseptin paremmuudesta. -Nyt pähkäilyn kohteeksi joutuivat Stockmannin ja mtv3:n resepti-sivuston reseptit. Aloin tosissani pohtia, miten voi olla, että muut ainesosat ovat lähes yhtäläiset, mutta ensin mainitun ohjeen jauho- ja korppujauhomäärä on kaksinkertainen?

4. Vaikka olisin jo googlaamalla löytänyt sopivia reseptejä, on syytä vielä jatkaa etsintöjä. Jos löytyisikin vielä osuvampi? Teen reseptihaun niille reseptisivustoille, joihin en vielä ole eksynyt hakuni aikana. Todennäköisesti piipahdan myös muutamissa blogeissa. -Tosiaankin, muutamilta reseptisivuilta löytyi hyvin samankaltaisia reseptejä, kuin mitä haavissani jo oli.

5. On mietinnän paikka. Mitä reseptiä käyttäisin tällä kertaa? Miten voisin korvata puuttuvat ainesosat? Tässä vaiheessa surffailen ehkä muillakin sivuilla ja yritän tehdä päätöstä.

6. Muistan, että minullahan on käytössäni myös keittokirjoja! Alan selailla opuksia ja niiden hakemistoja. -Taisinpa avata ainakin Hesarin Ruokatorstai- kirjan.

7. Vilkaisen kelloa ja totean, että nyt olisi jo aika aloittaa leivonta.

8. Vihdoin syntyy päätös. Useimmiten joko alan soveltaa ruokaa ILMAN reseptiä tai luotan johonkin vanhaan, jo kokeiltuun ohjeeseen, joka minulla on tallessa. - Kaivoin siis esiin viime vuonna hyväksi havaitsemani runebergin torttu -reseptin ja aloin leipoa. Resepti oli muuten mtv3:n reseptisivuilta hieman muokattu versio... Muokkauksen kohteena leivinjauheen ja kerman määrät. Huvittavaa toimintaa, ottaen huomioon, että leivinjauheen mittaamista pidetään usein tarkkana puuhana.

9. Aikaa reseptin etsintään on kulunut vähintään puoli tuntia, kaksi tuntiakaan ei ole epätavallista.

Hyvät tortut sain kuitenkin aikaan.

Torttuja saa muuten vieläkin kauppojen hyllyiltä. Itse olen kääntänyt katseeni jo laskiaispulliin.

Runebergin tortut

200g voita
2 dl sokeria ja/tai fariinisokeria
2 kananmunaa
2dl mantelijauhetta
2 dl vehnäjauhoja
2 dl korppujauhoja
1-2 tl leivinjauhetta
vajaa 1 tl kardemummaa
1-2 dl kevytkermaa tai maitoa

Täytteeksi vadelmamarmeladia ja sokerikuorrutetta

Vaahdota pehmeä voi ja sokerit. Lisää kananmunat joukkoon hyvin vatkaten. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita taikinaan. Lisää lopuksi neste joukkoon. Jaa n. 14 pikkuvuokaan ja paista 200 asteessa 10-15 minuuttia. Vadelmamarmeladin voi laittaa torttuihin jo ennen paistoa. Tee silloin pieni kuoppa taikinaan, johon lisäät marmeladin. Tällöin marmeladia kannattaa lisätä myös kypsien torttujen päälle. Jos marmeladin lisää vasta kypsiin torttuihin, kannattaa ehkä kaivertaa torttuihin pieni kuoppa marmeladille. Lisäksi koristele tortut sokerikuorrutteella.

Näin karkotamme pakkaspäivän

2010-01-27T11:28:00.000-08:00

Voisiko olla traditionaalisempaa lämmittävää ruokaa tammikuun pakkasille kuin herkullinen keitto? Voisiko keitto olla lämpöisemmän ja tujakamman väristä kuin punainen?
Tämä linssikeitto ainakin täyttää edelliset määritelmät. Se on keittoa, se on lämmittävää, se on punaista. Mutta on se hyvääkin. Ja muuten seuraavana päivänä maut syvenevät entisestään. Kannattaa lämmittää uudelleen!

Iisi linssikeitto 2-3 annosta

oliiviöljyä
pieni sipuli
2 porkkanaa
pala palsternakkaa
1 dl punaisia linssejä
1/2 tlk tomaattimurskaa
3 dl vettä
1 tl hunajaa
currya
paprikaa
oreganoa
mustapippuria
suolaa

Hienonna sipuli, palsternakka ja porkkana. Huuhdo linssit. Kuullota oliiviöljyssä kattilassa sipulia, lisää hetken kuluttua juurekset ja curry. Kaada sitten kattilaan tomaattimurska, vesi ja linssit. Lisää mausteet ja hunaja ja anna kiehua matalalla lämmöllä 10-20 minuuttia tai kunnes juurekset ovat pehmeita ja linssit kypsiä. Lisää vettä tarvittaessa, mutta keitto saa olla paksua. Tarkista maku. Nauti.

Hyvää pataa

2010-01-13T08:53:00.000-08:00

Heh heh.

Pataruokien määrittely on kovin häilyvää. Itse miellän sen joksikin kastikkeen, keiton ja paistoksen yhdysmuodoksi. Oikeampi, sanakirjan mukainen määrittely olisi padassa valmistettu ruoka. Padassa kuitenkin voi paistaa vaikka leipää tai uunipuuroa, joita olisi hassua kutsua "jauhopadaksi" tai "ohrapadaksi" samaan tyyliin kuin lihapata tai kanapata, jotka saavat nimensä valmistusaineesta ja valmistusastiasta. Mietitäänpä sitten esimerkiksi lihapataa. Eikö se useimmiten olekin kuin lihakastike, joka vain haudutetaan padassa, mutta tarjotaan lisukkeen kanssa kastikkeen tavoin? Toisaalta kanapata tarkoittaa usein isoja kanapaloja, kuten rintaleikkeitä jotka kypsyvät mausteliemessä padan lämmössä. Isot kanamöhkäleet liemessä eivät ole kastike, kuten vaikkapa kanaviillokki, mutta tarjoilutapa kuitenkin on sama, lisukkeen kera.

Minulle pata omimmillaan on jostain syystä sellainen paksu, kastikemainen ruoka, joka ei kuitenkaan vaadi seurakseen lisukkeita, vaan sisältää jo itsessään kaiken tarvittavan. Ehkäpä perunapaloja tai runsaasti kasviksia, sekä tarvittaessa lihaa. Siitä sitten kauhaistaan reteästi pari reilua satsia höyryävän kuumaa pataa syvälle lautaselle ravitsemaan nälkäistä ihmistä. Minun mielikuvassani pata valmistusastiana ei vielä tee ratkaisevaa eroa.

Ehkäpä pataruoka saa pysyä yhtä häilyvänä käsitteenä kuin aina aikaisemminkin.

Sain kuitenkin vihdoin aikaiseksi jotakin mielikuvieni padan kaltaista, kun paksussa liemessä (tosin kattilassa, voiko tätä enää padaksi kutsuakaan) kypsyivät sekä kasvikset, perunat että broilerit ja valmis ruoka muodosti aterian ihan sellaisenaan. Kuulostaa lähes keitolta, mutta tämäpä ruoka siirtyi suuhun haarukalla.

Nopea kasvis-broileripata

3 broilerin rintafileetä
2 perunaa
3 porkkanaa
1 paprika
1 ps pakasteherneitä
3-4 dl vettä
3 rkl tomaattipyreetä
paprikajauhetta
basilikaa
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
tarvittaessa maissisuurustetta

Kypsennä broilerinfileet uunissa tai paistinpannulla, mausta paprikajauheella, basilikalla ja suolalla. Suikaloi fileet. Kuutioi porkkanat ja perunat, suikaloi paprika. Kuullota porkkanoita kattilassa oliiviöljyssä. Lisää pian perunakuutiot joukkoon. Lisää vettä niin, että juurekset juuri peittyvät. Mausta basilikalla ja tomaattipyreellä. Anna kiehua pehmeiksi. Lisää joukkoon paprikat ja pakasteherneet. Anna kiehua vielä muutama minuutti. Lisää joukkoon suikaloitu broileri. Mausta pippurilla ja suolalla tarpeen mukaan. Jos liemi tuntuu ohuelta, suurusta maissisuurusteella. Tarjoile pata kuumana.

Avokado-fetaruisleipä

2010-01-04T23:38:00.000-08:00

Melkoisessa nälässä ja ruokakaappien uhkaavasti tyhjentyessä syntyy yleensä joko katastrofaalisia tai nerokkaita uusia makuyhdistelmiä aineksista, joita käsiin osuu niiden hapuillessa epätoivoisena tyhjyyttään ammottavia hyllyjä. Play it safe ja paista kananmunia tai voitele leivänkäntty. Tee päivän isoin virhe ja ryhdy yhdistelemään purkkipapuja maitorahkaan ja ketsuppiin. Onnistuneenkin makuyhdistelmän voi toki saada aikaan.

Erään päivän onnistunut kaapintyhjennysvälipala osui napakymppiin. Ei ehkä pelkästään ruokana, makuyhdistelmä lienee jo jollekin tuttu, vaan myös taloudenhoidollisesti katsoen. Ruisleipä veteli viimeisiä hengenvetojaan, avokadon pinta muistutti upottavaa sohvaa ja fetajuustopakkauksessa komeili lähipäivän parasta ennen -päiväys. Nerokkuudella ei ollut rajaa, kun levitin leipien pintaan muhkean kerroksen pehmeää avokadoa ja reilut siipaleet fetajuustoa. Maistui hyvältä.

Suolaisenmakeat suklaafudget

2010-01-04T12:39:00.000-08:00

Nigellan suklaafudgeohje pääsi minunkin käsittelyyni joulun alla, monien muiden ruokablogien tapaan. Ohjehan on äärimmäisen simppeli ja mukava työstää, erityisesti verrattuna useisiin toffee- tai fudgeohjeisiin. Varsinaista keittämistä ei tarvita ja fudge valmistuu nopeasti. Vaihtelua fudgen makuun saa käyttämällä erilaisia suklaita tai pähkinöitä.

Tein fudgea sekä maitosuklaasta että tummasta suklaasta. Molempiin tein sekoitukset kahdesta eri suklaasta, mikä toki ei ollut alkuperäinen tarkoitukseni. Satuin vain vahingossa ostamaan erilaisia suklaita ja loppujen lopuksi vielä penkomaan leivontakaapista täydennystä. Eipä tuo kuitenkaan pahemmin haitannut, oikein mukavan makuista fudgea sain kuitenkin aikaan. Luultavasti tähänkin pätee sama mikä leivontaan: mitä laadukkaampi suklaa, sitä parempi lopputulos.

Pähkinöinä käytin mantelilastuja ja paloiteltuja manteleita. En käsitellyt manteleita mitenkään, mutta pohdiskelin, että paahtaminen tai jopa karamellisoiminen olisi voinut toimia erittäitn hyvin. Ensi kerralla. Koko fudgen juju olikin tällä kertaa suola. Ripottelin valmiin fudgen päälle isokiteisiä suolankukkia, ja suola sopi makeaan fudgeen kuin housut jalkaan. Jotenkin suola vain pääsi muutaman jääkaappipäivän jälkeen ikään kuin sulamaan fudgen päälle. Kaunis kiteinen ulkonäkö ei kestänyt siis kovin pitkään, suolainen maku onneksi kylläkin.

Suolaisenmakeat suklaafudget

350g suklaata
397g kondensoitua maitoa
30g voita
150g pähkinöitä (voi laittaa vähemmänkin tai jättää pois, tilalle voi laittaa myös esim. kuivattuja hedelmiä)
suolankiteitä

Lämmitä kondensoitu maito ja lisää paloiteltu suklaa ja voi joukkoon. Sekoita kunnes suklaa on sulanut ja massa on tasaista. Lisää joukkoon pähkinät. Kaada massa voideltuun uunivuokaan ja ripottele päälle suolakiteitä. Anna jähmettyä jääkaapissa. Leikkaa jähmettynyt fudge paloiksi. Säilytä fudgea jääkaapissa.

Mustapippurista ja herkukas pastasalaatti

2010-01-02T05:51:00.000-08:00

Uusin lempparini keittiön makumaailmassa on mustapippuri. Mustapippuri on keittiön itsestään selvä perusmauste. "Mausta suolalla ja pippurilla", "suola-ja pippurimyllyt" - usein mustapippuri paritetaan suolan kanssa ja sillä maustetaan ruokia sen kummemmin ajattelematta.
Viime aikoina olen tajunnut, kuinka hieno mauste mustapippuri oikeastaan onkaan, että mustapippuri voi olla ruoan oikea tähtimauste sen sijaan, että se vain tukisi muita makuja muiden mausteiden seassa. Toki esimerkiksi pihvin maustamisessa usein onkin näin, ei lihan pintaan muuta tarvitakaan. Mutta kuinka hienosti mustapippuri maustaa esimerkiksi vihreän salaatin! Tai uunijuurekset. Mielestäni munakkaankin voi maustaa rohkeasti reilusti mustapippurilla, vaikka yleensä suositaankin ripausta valkopippuria. Mahtavan makutrion muodostavat hyvä oliiviöljy, laadukas suola ja vastarouhittu mustapippuri. Uskoakseni tämä ei ole mitenkään uutta, mutta toisaalta tällaiset perusasiat voivat usein jäädä taustalle, ilman niiden ansaitsemaa hehkutusta. Sillä lailla.

Mustapippuri onkin yksi seuraavan herkullisen pastasalaatin sieluista. Yksinkertaisen pastasalaatin voi tehdä tummasta pastasta tai laadukkaasta tavallisesta kuviopastasta. Laadukkaasta, koska salaatti on sen verran simppeli, että pastan maku saa olla maistuva. Salaatissa yhdistyvät mozzarellan täyteläisyys, oliivien ja aurinkokuivattujen tomaattien suolaisuus, mustapippurin luonne ja kasvisten raikkaus.

Herkukas pastasalaatti

tummaa kuviopastaa
1 parsakaali
1 tai 2 paprikaa
n. 250g mozzarellaa
suolaa
pippuria oliiviöljyä
oliiveja
aurinkokuivattuja tomaatteja

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan al denteksi. Paloittele parsakaali. Keitä parsakaalia kiehuvassa vedessä muutama minuutti, niin, että siihen jää purutuntuma. Suikaloi paprika. Revi mozzarella paloiksi. Sekoita valutettu ja jäähtynyt pasta, parsakaali, paprika ja mozzarella kulhossa. Lorauta joukkoon hyvää oliiviöljyä, mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää tarjoiluvaiheessa oliiveja ja/tai aurinkokuivattuja tomaatteja ja nauti.

Jouluklapil päähän lyöty?

2009-12-11T00:51:00.000-08:00

Pikkuisen päivitystaukoisen jälkeen palaan kehiin otsikonmukaisin asein varustettuna. En kuitenkaan suunnittele käyttäväni tätä halkoa väkivaltaisiin tarkoituksiin.

Ranskalaisten perinteinen joululeivonnainen, jouluhalko (bûche de Noël), sai tällä kertaa kunnian joutua soveltavien käsieni uhriksi. Jouluhalko on ilmeisesti hyvin perinteikäs osa ranskalaisten joulupöytää. Sen täytteenä on usein suklaista voikreemiä ja koristeena esimerkiksi marsipaania. Muitakin täytteitä käytetään nykyään ja koristelu on näyttävää. En itse ole koskaan maistanut jouluhalkoa edes Suomessa, puhumattakaan ranskalaisten valmistamasta. Olen kuitenkin ihaillut runsaita jouluhalkoja kuvamateriaalin välityksellä ja näyteikkunoiden takaa. Olen kuitenkin aina kiinnittänyt huomiota erittäin tuhdeilta vaikuttaneisiin täytteisiin ja pohtinut, kuinka halko menee kaupaksi joulun muutenkin jo runsaan tarjoilun joukossa. Jotakin hyvin hurmaavaa on kuitenkin siinä, että hieno ja juhlava joululeivonnainen koristellaan reteästi haloksi. Halosta kun mieleen tulee ensin hikinen halonhakkausurakka keskellä korpea...

No, jonkinlaisen jouluhalon sain kuitenkin aikaiseksi tähän joulunalusaikaan. Täytteenä on suomalaiseen jouluperinteeseen sopivasti luumusosetta, jonka kaveriksi kehittelin valkosuklaisen vaahtotäytteen. Oikeastaan vaahto ei ollut kovin kuohkeaa, mutta hieman tiiviimpi täyte toimikin mielestäni paremmin kääretortun sisuksissa. Oikein kuplaisa vaahto voi tehdä tortun leikkaamisesta vaikeaa, kun rullattu muoto on muutenkin epävakainen. Tortun pohjaan ripautin kanelia ja täytteeseen sitruunanmehua pikku piristykseksi. Jokin osui kohdalleen tortun makumaailmassa, sillä kehuskellen sanoen, halko oli superhyvää. Tortusta saa myös helposti melko näyttävän näköisen, kun koristeeksi pursottaa tummasta suklaasta raitoja.

In the middle of something...

Luumu-valkosuklaajouluhalko

Pohja:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 1/2 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Täyte 1:
n. 200 g kuivattuja luumuja
n. 2 rkl sokeria
1 dl vettä
tai valmista luumumarmeladia

Täyte 2:
2 dl kermaa
200g tuorejuustoa
100g valkoista suklaata
2 rkl sitruunamehua
sokeria

Kostutukseen:
sitruunamehua

Koristeeksi:
tummaa suklaata

Valmista ensin luumutäyte. Pilko luumut pienemmiksi esimerkiksi saksilla. Keitä luumuja, sokeria ja vettä kattilassa noin 10 minuuttia tai kunnes luumut hieman pehmenevät. Jos vesi ehtii haihtua, lisää sitä. Ota seos pois liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää sokeria tarpeen mukaan. Anna jäähtyä.
Valmista kääretorttupohja. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä perunajauhot, leivinjauhe ja kaneli ja lisää varovasti vaahtoon. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 225 asteessa n. 5-10min. Kumoa kuuma torttupohja sokeroidulle leivinpaperille jäähtymään.
Valmista valkoinen täyte. Sulata valkoinen suklaa vesihauteessa. Vaahdota kerma. Vatkaa joukkoon tuorejuusto ja hieman jäähtynyt sula suklaa. Mausta sitruunamehulla ja tarpeen vaatiessa sokerilla.
Kokoa torttu. Kostuta pohjaa hieman sitruunamehulla tai mehun ja veden sekoituksella. Levitä pohjalle ohuehko kerros luumusosetta (ohjeen sosemäärästä jäänee hieman yli). Levitä n. 2/3 valkoisesta täytteestä luumusoseen päälle. Rullaa torttu varovasti kääreeksi leivinpaperin avulla. Kääri leivinpaperiin ja folioon napakasti ja nosta jääkaappiin. Muutama tunti tekeytymisaikaa tekee hyvää.
Leikkaa halutessasi tortun päistä pätkät halon oksiksi. Koristele torttu ohuella kerroksella valkosuklaavaahtoa ja tee päälle raitoja sulalla tummalla suklaalla.

Voimapastaa marraskuun pimeään iltaan

2009-11-30T21:56:00.000-08:00

Vielä marraskuun viimeiseen iltaan ehti tämä energisoiva pastaruoka. Tosin ulkona näyttää edelleen olevan pimeää ja harmaata, vaikka joulukuun ensimmäistä aamua vietetäänkin. Voimapasta syntyi pavuista, broilerista ja porkkanoista. Papuja on joskus kutsuttu voimaruoaksi, ilmeisesti niiden mukavan proteiinipitoisuuden ja kuituisuudenkin vuoksi. Ne kun yhdisti broileriin ja porkkanoihin ja pastana käytti vielä tummaa pastaa, ei ollut epäilystäkään pastan voimistavasta vaikutuksesta. Ruoka valmistui pastan keittoajassa, ainekset olivat edulliset ja terveelliset. Ilman broileriakin ruoka olisi ollut maittavaa ja ravitsevaa. Sanoisin, että kylmä ja pimeä ilta lämpeni ainakin vähän tämän pastan ansiosta.

Voimapasta (yhdelle)

1 broilerin rintafilee
1/2 tölkkiä kidneypapuja
1 porkkana
1 rkl tomaattipyreetä
1 dl paseerattua tomaattia
suolaa
mustapippuria
tummaa pastaa

Suikaloi broilerinfilee ja paista kypsäksi pannulla tai paista filee kypsäksi uunissa ja suikaloi sitten. Kuori porkkana ja siivuta ohuiksi viipaleiksi esim. kuorimaveitsellä. Keitä porkkanasiivut nopeasti kypsiksi, mutta ei liian pehmeiksi. Valuta pavut. Kuullota öljytilkassa kattilan pohjalla broileria, porkkanoita ja papuja. Lisää tomaattipyree, paseerattu tomaatti ja mausta reilusti mustapippurilla. Lisää suolaa jos on tarvis. Yhdistä seos kypsään pastaan. Syö.

Pikkujoulutortut

2009-11-30T10:03:00.000-08:00

Perinteisiä joulutorttuja on saatava ainakin kerran jouluaikana, mielellään jo vaikka ennen joulua, jottei aaton kahvipöydässä tarvitse olla joka sorttia ähkyn takeena. Olen ajatellut, että jos joulun makuja maistelee jo varhemmin joulukuussa, ja aattona nauttii valituista herkuista, makuihin voi paremmin keskittyä, ja typerän ylensyönnin vaara loittonee. Ainakin ennen tämä taktiikka on toiminut vallan mainiosti. Niinpä näpräsin joulunodotuksen kunniaksi ekat joulutortut, perinteisellä luumumarmeladilla, tottakai. Perinteestä poikkesi kuitenkin torttujen koko. Normaalien torttujen sijaan yhdestä torttutaikinalevystä syntyikin kuusi pikkujoulutorttua (siis pikkuisia joulutorttuja, vai pikkujoulun torttuja?). Pikkuiset tortut ovat tietysti siitä mukavia, että niitä saa syödä yhden asemesta kolme! Mutta niillä on varmasti paikkansa myös jouluaaton kahvipöydässä, mikäli tarjolla on montaa joululeivonnaista. Yhdestä minijoulutortusta saa ihanan makuelämyksen, mutta vatsantäytettä (ja energiaa) vain kolmasosan tavallisesta.

Pikkujoulutortut valmistuvat aivan tavallisten joulutorttujen tapaan. Taikinalevyä tosin kannattaa kaulita hieman ohuemmaksi ja leveämmäksi. Yksi levy leikataan kuudeksi neliöksi. Neliöt muotoillaan normaalisti joulutortuiksi ja täytetään luumumarmeladilla. Joulutortut paistuvat 225 asteessa 5- 10 minuutissa.

Joulun vierestä

2009-11-29T00:42:00.000-08:00

Ensimmäinen askel kohti joulua on otettu keittiössäni. Varsinaisen pikkujouluviikonlopun saavuttua saatoin vihdoin ryhtyä fiilistelemään joulunodotusta ja leipaisin satsin joulupipareita, sekä keitin itselleni pikkujoulupuuron.

Joka vuosi ihmiset tuntuvat kauhistelevan sitä, kuinka joulua tuputetaan vuosi vuodelta aikaisemmin ja aikaisemmin, ja kuinka joulu muuttuu aina vain kaupallisemmaksi. Kaupallisuuteen voi oivallisesti vaikuttaa itse tekemällä omasta joulunaluasajastaan ja joulustaan vähemmän kaupallisen. Leivonta ja ruoanlaitto ovat mainioita keinoja nauttia tunnelmasta ja tekemisestä ostamisen ja materian sijaan. Toki kokkailuunkin liittyy ainesten ostamista ja tuloksena syntyy materiaa kakkujen ja laatikoiden muodossa, mutta ymmärtänette kuitenkin pointin: kokkailupuuhissa pääosassa on tekemisen meininki ja kanelintuoksu, jos mahdollista, vielä läheisten kanssa yhdessä koettuna. Mitä tulee joulun aikaistumiseen, rohkenisin väittää, ettei joululla ole kykyjä siirtyä yhtään sen aikaisemmaksi. Ehkäpä on meidän ihmisten asia hillitä itseämme, ja säästää joulufiilistelyt joulukuuhun, kauppojen ahkerasta joulumarkkinoinnista huolimatta.

Riisipuuron keittämisestä opin ainakin yhden asian: älä luota puuroriisipussin annosmitoitukseen. Olin jo pitkään haaveillut riisipuurosta, ja kun vihdoin päätin ryhtyä sitä keittämään, ajattelin syöväni sitä reilun annoksen. Keitin riisipuuroa ohjeen mukaan (ensimmäinen virhe, ohje on mitoitettu kovin pieneen nälkään) yhdelle (toinen virhe, ei riisipuuroa keitetä yhdelle), ja päätin rempseästi vielä laittaa hiukan ylimääräistä annokseen. Keittämisen alkuvaiheessa puuron määrä näytti kyllä kovin pieneltä kattilan pohjalla (kolmas virhe, olisi pitänyt luottaa omaan arvioon ja nälkään), mutta kuvittelin sen kyllä rittävän, varsinkin kun lisäilin maitoa puuron edistyessä, saadakseni oikein pehmeää ja täyteläistä puuroa (sentään jotakin tein oikein). Puuron valmistuttua tuli totuuden hetki, kun kaadoin puuron lautaselle. Puurokikkara lautasen pohjalla näytti hieman surkealta, mutta sokeri-kanelihuntu piristi sitä hieman. Onneksi puuro sentään maistui hyvin täyteläiseltä, ja loppujen lopuksi vatsani melkein täyttyi (tosin siihen tarvittiin myös pari voileipää ja muutama hedelmä). Ensi kerralla taidan keittää riisipuuroa ainakin litrasta maitoa!

Normaalisti tapanani on ollut tehdä valtaisa, kaksinkertainen annos piparkakkutaikinaa kerralla, jotta saa sitten kanssa leipoa tarpeeksi. Ensimmäinen piparkakkujen leivonta omassa kämpässä kuitenkin sai annoksen pienenemään puoleen tavallisesta, osittain siksi että parille sadalle piparkakulle ei juuri heti tule käyttöä kahden hengen taloudessa, osittain siksi, että taikinan onnistuminen jännitti etukäteen muutaman ainesmuutoksen takia.
Perinteinen piparkakkureseptin sijaan sovelsin piparkakkumaustevalmistajan reseptiä ja lykkäsin maustesekoituksen lisäksi hieman ekstramausteita taikinaan. Lopputulos oli silti varsin maittava, ja tutut maut tulvahtivat rapeassa piparkakussa entiseen tapaan.

Muotteina muun muassa ah, aina niin elegantti iso possu ja monessa ruokalehdessäkin hehkutettu uusi ostos, lumihiutalemuotti. Lumihiutalepipareista muuten tuli oikeasti todella nättejä, mutta niiden leipomiseen tarvitaan hiukan malttia. Sakarat vaativat hellää käsittelyä, ja monimutkaisen muodon takia yhdestä kaulinnasta ei synny montaa piparia. Mutta piparit ovat todella koristeellisia ilman koristeluakin.

Taustalla kaulimen pohja...

Joulupiparkakut (ohje sovellettu Santa Marian ohjeesta)

125g voita
1 dl sokeria
1 dl siirappia
1 1/2 tl piparkakkumaustetta
2 tl pomeranssinkuorta
1 tl kanelia
1/2 tl suolaa
1 muna
1 1/2 tl leivinjauhetta
5-6 dl vehnäjauhoja

Mittaa kattilaan voi, sokeri, siirappi, mausteet ja suola. Kuumenna hiljalleen kiehuvaksi, välillä sekoittaen. Anna kiehua hetki kunnolla. Nosta sivuun jäähtymään. Kun liemi on jäähtynyt, vatkaa siihen kananmuna, jauhot ja leivinjauhe. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Leivo pipareiksi ja paista 200 asteessa 5-10 minuuttia.

Raikas ratkaisu

2009-11-16T10:44:00.001-08:00

Hyydytettyjen juustokakkujen ohjeita on ainakin koko leipova Suomi pullollaan. Muutama vuosi sitten ainakin tulkitsin olleen meneillään jonkinlaisen juustokakkubuumin, joka sai tällaisen muitakin leivontavillityksiä karttavan leipurin hiukan nyreäksi. Ainakin jälkikäteen muistellen. Toki tuollaisia hyydytettyjä kakkuja on tullut leivottua monenlaisia ja lukuisia, varmasti myös kuumimpana juustokakkukautena. Olettaisin, että tuo olettamani villitys on laantunut jo hyvän aikaa sitten, ja sen sijaan hyydytetyt juustokakut ovat vankasti vakiinnuttaneet paikkansa raikkaina lisinä tai jopa kruunuina suomalaisissa kahvipöydissä. Ja eihän minulla toki ole mitään hyydytettyjä kakkuja vastaan. Taidan vain olla buumien ja villitysten ja hittien ja massaliikkeiden suhteen hieman välttelevä, luultavasti muilla elämänaloilla vielä enemmän kuin keittiöpuuhissa.

No niin. Hyytelökakkujen ehdoton valtti on niiden kyky pysytellä raikkaan tuntuisina vaikka täytteeseen upottaisi rasvaisinta tuorejuustoa, kermaa ja suklaata ja pohjan loisi tukevasta voi-keksinmuruseoksesta. Vaihtoehtoisestihan voi toki käyttää rahkaa ja vaahdotettua vaniljakastiketta ja luoda kakun sokerikakkupohjan päälle. Saa valita vapaasti. Raikkaus syntyy siitä, että kuohkea(hko) vaahto kattaa suurimman osan kakusta, toisin kuin muissa kakuissa, joissa erilaisiset taikinat tuppaavat viemään pääroolin. Kakut tarjoillaan kylminä, joskus jopa jääkylminä. Väittäisin, että kylmyys on raikasta. Vai mitä?

Itse olen tavannut raikastaa kakkua myös marjoilla tai hedelmillä. Mango ja lakka, puolukka, karpalo, mansikka, appelsiini ovat ainakin päätyneet leipomiini kakkuihin, varsin hyvällä menestyksellä.

Tämä karpalo-valkosuklaajuustokakku on mielestäni oikein osuva ratkaisu lähestyvän pikkujoulukauden kahvipöytäongelmaan (jos sellaisia kenellekään tulee mieleen kehittää). Kakku on sopivan värinen, eikä makuakaan voi oikein moittia. Karpalo on tosin kovin ehkä liiankin raikas jonkun makuun, mutta puolukka sopii myös, eikä marjoja tarvitse väkisin laittaa ylen määrin, pieni raikastus ja väriläiskä riittää. Täyte on mitä helpoin valmistaa ja koska siihen tulee valkosuklaata, tuorejuusto ja kermaa, ei tarvitse murehtia siitä, maistuuko se hyvältä. Pohjaan voi käyttää perinteisesti digestive-keksejä tai kaurekeksejä, mutta jos tahtoo ottaa jo aimo harppauksen kohti joulun makupalettia, voi pohjaksi murustella piparkakkuja.

On muuten vaikea puhua pelkästä juustokakusta. Minulle ainakin tulee siitä mieleen ensin amerikkalaistyylinen, paistettu juustokakku. Joka makunystyjäni miellyttää jopa enemmän kuin hyytelökaakut.

Karpalo-valkosuklaajuustokakku

Pohja:
75g voita
175-200g digestive-keksejä

Täyte:
130g valkosuklaata
2,5 dl vispikermaa
200g tuorejuustoa
1/2 dl sokeria
3 1/2 liivatelehteä
2-3 rkl sitruunanmehua

Kiille:
2 dl sopivaksi laimennettua karpalo-tai puolukkamehua
1 dl hyytelösokeria
karpaloita

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Leikkaa pohjaan pohjan mallinen pala leivinpaperia. Vuoan reunat voi vielä vuorata leivinpaperisuikaleilla.
Valmista pohja. Murusta keksit vaikka kaulimella muovipussissa. Niiden ei tarvitse olla aivan jauhoa. Sulata voi. Sekoita sula voi keksimuruihin ja levitä seos tasaisesti vuoan pohjalle. Laita jääkaappiin täytteen teon ajaksi.
Sulata valkosuklaa vesihauteessa. Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa kunnolla joukkoon tuorejuusto. Sekoita joukkoon myös hieman jäähtynyt valkosuklaa. Mausta sokerilla makusi mukaan. Lämmitä sitruunanmehu kiehuvaksi ja sulata kuivaksi puristetut liivatelehdet mehuun. Kaada liivateliemi vaahdon joukkoon ohuena norona, koko ajan sekoittaen. Jos liivate ehtii jähmettyä, sen voi lämmittää uudelleen notkeaksi. Kaada täyte pohjan päälle vuokaan, tasoita pinta ja laita jääkaappiin jähmettymään peitettynä muutaman tunnin ajaksi tai yön yli.
Koristele kakku kun vaahto on jähmettynyt. Asettele pakastetut tai tuoreet marjat kakun pinnalle. Lämmitä mehu kattilassa kiehuvaksi ja lisää joukkoon sokeri. Keitä kunnes sokeri on liuennut. Levitä kiille varovasti marjojen päälle ja kakun pinnalle. Anna vielä kiilteen jähmetä hetki ennen tarjoilua.

Jallupullia

2009-11-01T02:24:00.000-08:00

Ruokaa isolla ärrällä. Lihapullat ja perunamuusihan kuuluvat suomalaisten suosikkiruokiin. Ilmeisesti myös ruotsalaisten. Eikä ihme. Täydellisen perusteellinen makuelämys ja varsinkin vatsantäyte.
Itse en ehkä parempaa annoskokonaisuutta heti keksi kuin lihapullat, perunasose, puolukkasurvos ja maustekurkut. Tällaista settiä on vaikea sivistyneesti syödä. Lisäksi mahdotonta taitaa olla "maistaa vähän". Annoksen tulee olla kunnollisen kokoinen ja ruokailuhetken jälkeen varmasti täynnä. Toimii sekä lohdutusruokana että arkiruokana että juhlaruokana. Ainakin minusta. Kunhan kaikki on tehty ajatuksella.

Ohjeena on muutama vuosi sitten Hesarin Nyt-liitteestä napattu jallupullien ohje. Talteen repäistyn sivun perusteella kyseessähän oli jonkinlainen kirjoitussarja ravintoloiden suosikkiannoksista. Tämä ravintola Torin annosta mukaileva resepti jäi sittemmin oikeaksi perheen suosikkilihapullareseptiksi. Yleensä keittiömestarina on häärinyt isä, mutta päätin nyt itse kokeilla siipiäni näiden herkkulihapullien teossa. Ihan jees, mutta kyllä isä osaa paremmin.

Jallupullien lihapullaosio on varsin yksinkertainen. Muutama ainesosa sekoitetaan yhteen ja lihapullat työnnetään uuniin kypsymään. Kastikkeessa on koko homman juju. Demi glace -kastikepohja tuo loistavat aromit kastikkeeseen, mutta vielä sekään ei tee ratkaisevaa eroa normaaliin ruskeaan kastikkeeseen. Pointti on konjakki. Ohjeessa siis jaloviina, mutta meillä jaloviinadesin tilaan on käytetty paria ruokalusikallista konjakkia. Nössö kastike muuttuu hetkessä rokkaavaksi, kun konjakkitilkka pääsee maustamaan sen.

Jallupullat (suluissa omat muutokset)

Lihapullat:
1 kg sika-nautajauhelihaa (paistijauhelihaa)
1 1/2 dl kermaviiliä (2 dl)
1 dl sipulikeittoaineksia
1 1/2 dl paahdettua sipulirouhetta
1/2 tl maustepippuria

Sekoita kaikki ainekset kunnolla taikinaksi käsin tai yleiskoneella. Muotoile uunipellille isoja lihapullia. Paista 175 asteessa 45 minuuttia.

Kastike:
75g voita
75g vehnäjauhoja
5 dl demi glace -kastikepohjaa
5 dl vettä
2-3 rkl härkäfondia
2 dl kermaa (ruokakermaa)
1 dl jaloviinaa (1rkl konjakkia)

Sulata voi kattilassa. Lisää vehnäjauhot. Lisää demi glace, vesi ja härkäfondi. Sekoita sileäksi ja anna hautua puolisen tuntia. Lisää lopuksi kerma ja jaloviina, anna kiehahtaa. Maista suola ja lisää tarpeen vaatiessa härkäfondia. Lisää joukkoon kypsät lihapullat. Tarjoile perunasoseen kera.

Säilykepurkista arkigourmet-herkkuja

2009-10-27T10:00:00.000-07:00

Ööh...mitähän tuo otsikko oikein kertookaan? Lienee yritys kuvata illan aterian luonnetta ja laatua. Asiaan. Nopeasti kokoon kyhätty, mutta varsin siedettävän, yltyisinkö jopa kehumaan, ja sanoisin herkullisen, makuinen tonnikalasalaatti syntyi kaappien kätköistä löytyneiden säilykepurkkien sisuksien siivittämänä. Salaattirunkoon oli helppo lisätä kidney-papu- ja tonnikalalihakset ja lisää luonnetta antoivat kalamataoliivit. Loraus oliiviöljyä, tiraus sitruunanmehua ja holaus balsamicoa. Gourmet-suola ja vastarouhaistua mustapippuri antoivat luonteikkaan loppusilauksen. Olikohan liian runollista? En tiedä, mutta ainakin maistui.

Luonteikas tunasalaatti 1 reilu annos

1 pieni prk tonnikalaa tai 1/2 norm. purkki
1/2 prk säilykekidneypapuja
sopivasti kalamataoliiveja
ruukkusalaatteja, kurkkua, tomaattia, paprikaa, yms. salaattiaineksia, you know
oliiviöljyä
sitruunanmehua
balsamicoa
suolaa
mustapippuria

Revi salaatit ja pilko muuta salaattiainekset keoksi lautaselle. Valuta ja huuhtele kidneypavut. Lisää ne keon päälle. Valuta tonnikala ja nakkaa salaattikasaan. Ripottele kalamataoliivit joukkoon. Ainekset toki saa myös asetella kauniisti. Lorauta päälle öljy, sitruunanmehu ja balsamico. Rouhaise vielä mustapippuria ja ripauta suolahippuja koko komeuden päälle. Muista pureskella.

Cranoffee-piirakka

2009-10-27T09:40:00.000-07:00

Lukuisten blogi- ja lehtikirjoitusten innoittamana päädyin minäkin vihdoin tarttumaan purkkiin kondensoitua maitoa. Mielenkiintoinen tuote, jonka käyttömahdollisuuksien keksimiseen holahtaa varmasti purkki jos toinenkin. Kondensoitua maitoahan voi käyttää sekä sellaisenaan avaamalla purkin tai jännittävästi keittämällä avaamatonta purkkia ensin kolme tuntia, jolloin maito on muuttunut paksuksi ja kinuskimaiseksi. Itse ryhdyin keittelemään purkkia, joten minulle sellaisenaan avatun purkin sisältö on vielä arvoitus. Rohkeasti arvaisin, että sisältö on jotakin valkoista ja maitomaista...

Avaamattoman purkin keittäminen kuulosti tietysti ensin hurjalta, mutta luettuani monien kotikokkien kokemuksia rohkenin ryhtyä puuhaan luottavaisin mielin. Annoin veden kiehua rauhallisesti pulputen ja pidin huolta siitä, että purkki pysyi veden pinnan alla koko kolmetuntisen. Käytännössä siis lisäilin vedenkeittimestä valmiiksi kuumaa vettä pikkuhiljaa keittämisen aikana. Kovinkaan kauan en malttanut odottaa, ennen kuin avasin purkin keittämisen jälkeen. Ensin sisältö näytti ruskealta hyytelöltä, mutta sekoittaessa se varmistui tahmeaksi ja maistaessa muikean makeaksi. Kaadoin "kinuskimaisen maitomassan" toiseen kulhoon ja sijoitin kulhon jääkaappiin jäähtymään. Tuotos oli hyvin makeaa ja maistui toffeen ja kinuskin sekoitukselta. Herkulliselta, siis.

Monissa lähteissä leivottu banoffee-piirakka oli aluksi mielessäni, kun kondensoitua maitoa lähdin metsästämään. Pari päivää ennen leivontaoperaatiota kuitenkin suunnitelmat muuttuivat. Meillä olikin tuoreita karpaloita! Kaikillehan on tuttu klassikkojälkiruoka karpaloita kinuskikastikkeessa, joten makuyhdistelmänä kirpsakat marjat ja kondensoitu maito keitettynä olisi takuulla maistuva. Pidin siis kiinni piirakkasuunnitelmistani, mutta vaihdoin banaanin karpaloihin ja pohjan leivoin kauraisesta murotaikinasta. Cranoffee-piirakaksi nimeämäni luomus kyllä toimi! Tosin pohjaksi olisi sopinut sittenkin paremmin alkuperäinen seos keksinmuruista ja voista. Paistetusta versiosta tuli hankalan kova leikkaamisen kannalta.

Puoliksi tuhottu piirakka.

Cranoffee-piirakka

1 prk kondensoitua maitoa
pohjaksi murotaikina, jossa osa jauhoista on korvattu kaurahiutaleilla (tai kaupan kauramurotaikinaa)
1 prk kermaa
sokeria
vaniljasokeria
karpaloita maun mukaan muutama desi

Keitä kondensoitua maitoa kolme tuntia avaamattomassa purkissa. Muista poistaa etiketit ja huolehdi, että purkki kiehuu koko ajan veden alla. Avaa purkki ja jäähdytä kinuskimainen massa.
Painele murotaikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pohjan päälle folio ja folion päälle painoksi kuivia herneitä tai paistokuulia (pitää pohjan muodossaan paiston aikana). Paista pohjaa 200 asteessa n. 30 min. Loppuajan voita paistaa ilman herneitä ja foliota, pohja kyllä pysyy jo muodossaan. Jäähdytä pohja.
Vaahdota kerma ja mausta sokereilla. Levitä kinuskimassa jäähtyneen murotaikinapohjan päälle. Ripottele päälle karpalot, aivan maun mukaan, karpalot ovat kovin kirpsakoita. Päällimmäiseksi levitä kermavaahto. Koristele vaikka muutamalla karpalolla. Nauti!

Valkosuklaa-cashewbrowniet

2009-10-24T01:12:00.000-07:00

Olen ottanut taas yhden askeleen eteenpäin brownienleivonnan saralla. Uskalsin ryhtyä lisäämään taikinaan lisää makuaineita pähkinöiden lisäksi. Mistään kovin tajuntaaräjäyttävästä browniepommista ei ollut kuitenkaan kyse, sillä makuaineiksi tavalliseen brownietaikinaan valikoituivat valkoinen suklaa ja paahdetut cashew-pähkinät.

Olen jo tovin aikaa ihaillut browniekulttuuria rapakon takaa blogien ja leivontasivujen välityksellä. Miten innovatiivisia brownieita maailmalla leivotaankaan?! Luultavasti rocky road brownieita Suomessakin silloin tällöin maistellaan, mutta entäpä Milky Way -brownieita? Tai caramel-täytteisiä brownieita? Entäpä kenen mieleen popsahtaa leipoa maapähkinävoi-brownieita saati yhdistää cookietaikinaa brownietaikinaan?

Tiedän, luultavasti yhden jos toisenkin makeansyöntikiintiö täyttyisi railakkaasti tuollaisten herkkujen mutustelusta ja ravitsemussuositusten kannattajat saisivat sydänslaagin jo pelkästä ajatuksesta, mutta silti. Onhan se eräänlaista luovuutta yhdistellä herkkuaineksia naminamiaineksiin ja tunkea ne mmm, hyvää! -brownietaikinaan ja täten luoda suussasulavan täräyttävä muikea suklaapommi. Sanoisinpa, että siihen liittyy jopa lapsenomaista riemua. Kyllä sellaistakin hulluttelua pitää joskus keittiöön mahtua.

Tämänkertainen hullutteluni ei ollut siis kovin villiä, sillä pitäydyin tutussa, ihanassa browniereseptissä, ja makuainekset olivat varmoja ja, sanoisinko, ennalta arvattavia. Tuloksena oli kuitenkin varsin makoisia herkkupäivän leivonnaisia. Tosin huomasin, että brownielevyn pinta tuppaa ruskistumaan hieman liikaakiin, vaikka sisällön jättäisi löysähköksi. pitänee ensi kerralla tarkkailla tilannetta ja lykätä vaikka leivinpaperia päälle, kun pinta näyttää valmiilta.

Reseptinä siis tämä Martha Stewart -brownieresepti, ja lisänä taikinassa 1 1/2-2 dl valkoista suklaata isona rouheena (paloina) ja 1-2 dl paahdettuja cashew-pähkinöitä kokonaisina ja hieman rouhittuina.

Lempeä kookosbroileri

2009-10-19T11:51:00.000-07:00

Miedomman mausteisen ruoan himoon sopii esimerkiksi kookosbroileri, jotan muutama päivä sitten keittelin lieden äärellä. Nykyäänhän kookosmaito ei ole minkäänlainen supererikoisuus suomalaisissakaan keittiöissä. Luultavasti se kuitenkin jakaa hieman mielipiteitä varsinkin suolaisen ruoan seassa, onhan kookosmaito kuitenkin jännän makeaa. Curryn ja broilerin se yhdistää saumattomasti esimerkiksi tässä nopeassa kastikkeessa. Tulisempaakin soosista voi tehdä lisäämällä joukkoon chiliä tai vahvempaa maustetahnaa. Omaan suuhuni kuitenkin lempeämpi makumaailma tuntuu sopivan paremmin.

Lempeä kookosbroileri

3 broilerin rintafilettä, maustamattomia
1 paprika
1 porkkana
1 sipuli
1 rkl mietoa currytahnaa
2-3 rkl tomaattipyrettä
suolaa, pippuria
1/2-1 tlk kookosmaitoa
2 ananasrengasta ja ananaspurkin mehu
(vaaleaa kastikesuurustetta)

Suikaloi broilerin rintafileet. Hienonna paprika, porkkana ja sipuli. Paista broilerisuikaleet kypsiksi ja mausta suolalla, pippurilla ja currytahnalla. Nosta sivuun. Kuullota sitten kasviksia öljyssä, kunnes ne kypsyvät. Lisää broilerisuikaleet joukkoon. Lisää myös tomaattipyre, kookosmaito, ananasmehu ja viipaloidut ananakset. Anna kiehahtaa. Jos kastike on liian juoksevaa, kannattanee suurustaa sitä hieman. Tarjoile pastan, riisin tai nuudelien kanssa.

Omenapiirakkaa...taas

2009-10-12T09:05:00.000-07:00

Omenapiirakka-villitys ei ota laantuakseen. Kolmas omenapiirakkapläjäys putkeen blogissa, mutta minkäs sille mahtaa, että syksy tarjoilee niin mainioita ja monipuolisia herkkuja kuin omenat.

Viimeisimmässä Maku-lehdessä oli Mamman omenapiirakka -niminnen ohje, jota tietysti oli kokeiltava. Ohje vaikutti helpolta, nopealta ja varsin perinteiseltä omenapiirakalta. Oikeastaan eniten minua ohjeessa kiehtoi se, että sekä taikinaan, että tarjoiluun tarvittiin vaniljakastiketta. Yleensä kun kokonainen purkillinen vaniljakastiketta tuppaa olemaan liikaa tarjoiluun. Tässä ohjeessa reilu puolet kastikkeesta upotettiinkin piirakkapohjaan. Fiksua. Jos siis yleensäkään on tapana ostella valmiita vaniljakastikkeita.

No, lopultahan tämän leivonnaisen kanssa kävi niin, että tuo äsken hehkuttamani vaniljakastikeosio jäikin kokeilematta, kun jääkaapissa kummitteli vajaa kermapurkki vanhentumisensa kynnyksellä. Olihan toki järkevää käyttää se pois.

Piirakka oli varsin nopea ja helppo valmistaa, kuten arvelinkin. Uunista tultuaan piirakka näytti myös perinteiseltä, sanoisinko jopa tylsään kallistuvalta. Olin ripauksen verran pettynyt sen ulkonäköön ja kuvittelin tässä vaiheessa sen myös tylsän makuiseksi. Niinpä ensimmäisen haukun alkuvaiheilla kasvoillani taisi olla lievästi hapan ilme. Tuon haukun lopussa ilmeeni oli saanut kuitenkin jo huomattavasti raikkaamman vivahteen. Yllätyin todella, kuinka mehevää ja leivosmaista se oli. Kardemumma sopi joukkoon täydellisesti ja piirakan koostumus oli aivan unelmanpehmeä. Ensivaikutelma voi hämmentää ja hämätä. Eikä vaniljakastikettakaan tarvittu.

Mamman omenapiirakka (suoraan Maku-lehden sivuilta)

150 g voita tai margariinia
1 1/2 dl sokeria
1 muna
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta
1 tl kardemummaa
1 1/2 dl vaniljakastiketta (kermaa)
3–4 dl omenoita kuutioituna
1/2 dl mantelilastuja

Tarjoiluun:

1 dl vaniljakastiketta vaahdotettuna

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Lisää muna voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää yhdessä vaniljakastikkeen kanssa taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi. Levitä taikina voideltuun tai leivinpaperilla vuorattuun (20 x 30 cm) piirakkavuokaan. Ripottele päälle omenakuutiot ja mantelilastut. Paista piirakkaa 175-asteisessa uunissa 30–40 minuuttia. Vaahdota vaniljakastike ja tarjoa halutessasi piirakan kanssa.

Lisää omenaherkkuja

2009-10-08T02:38:00.000-07:00

Omenapiirakan leivonta jatkuu. Tällä kertaa vuorossa on uudenlainen rahkainen omenapiirakka. Uudenlainen siis itselleni, onhan tätä Pirkan omena-ansaa leivottu jo muutamissa suomalaisissa ruoka-ja leivontablogeissa. Tosin olen joskus leiponut pääsiäisen aikoihin samankaltaista valtavan hyvää rahkapiirakkaa äidin ohjeella. Tuosta piirakasta toki omenat puuttuivat ja rahka maustettiin vahvasti sitruunalla.

Tätä omenapiirakkaa on kommentoitu lähinnä positiivisin sanankääntein, enkä voi muuta kuin yhtyä puheisiin. Omena-ansa on herkullista! Piirakka on mehevää ja raikasta. Tosin saatoin jäädä kaipaamaan jotakin pientä makulisää piirakkaan. Ehkäpä kaneli tai sitruuna jossakin piirakan osassa olisi tuonut sen kaipaamani säväyksen leivonnaiseen. Eipä silti, vuorokaudessa tämä piirakka näinkin katosi herkuttelijoiden vatsoihin. Jäivätköhän ansaan loukkuun?

Omena-ansa (Pirkka)


	Pohja
4 dl	vehnäjauhoja
2 dl	sokeria
1 tl	leivinjauhetta
1 tl	soodaa
1 dl	juoksevaa tai sulatettua margariinia
	Puoleen pohjataikinasta lisätään
1 prk (150 g)	vaniljajogurttia
1	muna
	Päälle
1/2 l	omenakuutioita (Granny Smith)
2 tlk (à 250 g)	maitorahkaa
1 tl	vanilliinisokeria
1 dl	sokeria
3	munaa
	Pinnalle
1/2	pohjataikinan muruseosta

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää joukkoon juokseva margariini. Jaa seos kahteen osaan ja sekoita toiseen puoleen taikinasta jogurtti ja kananmuna. Kaada se puoli taikinasta, johon jogurtti on lisätty, piirakkavuokaan (halkaisija vähintään 30 cm ja korkeus 4 cm).Kuori ja kuutioi omenat. Ripottele omenakuutiot pohjalle. Mausta rahka sokerilla ja vanilliinisokerilla. Sekoita rahkan joukkoon kananmunat. Levitä rahkaseos omenakuutioiden päälle. Ripottele pinnalle loput pohjataikinan muruseoksesta. Kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Tarjoa jäähtyneenä.

Mummo Ankan räpylänjäljissä

2009-10-04T00:21:00.000-07:00

Tuli aika omenapiirakan leivonnan. Jo (vasta?) viikko sitten leipaisin syksyn ensimmäisen piirakan, klassisen murotaikinapohjaisen version, jossa omenaviipaleet lepäävät rahkatäytteen päällä. Ensimmäinen haukku tuota herkkua maistui aivan mahtavalta. Kyllä omenapiirakka on pakollinen syksyn makukokemus.

Leipova maailma on pullollaan erilaisia omenapiirakkaohjeita. Äsken mainittu rahkainen piirakka on itselleni se kaikkein perinteisin, johtuen varmasti siitä, että sitä muistan syöneeni usein lapsuudessa äitini leipomana. Äiti tekee rahka-omenapiirakasta täydellistä. Kokonainen uunipellillinen kypsyy tasaisesti, mutta jää ihanan meheväksi. Kanelia on sopivasti. Rahkan, omenien ja taikinan määrien suhde on kohdallaan ja piirakkaa voi vaivatta syödä esimerkiksi kolme palaa putkeen. Oma tekeleeni onnistuu harvoin yhtä hyvin, vaikka aivan kelvollisesti toki aina. Ehkä se on se kokemus, mikä minun reseptistäni vielä puuttuu.

Mutta rahkaomenapiirakka on vain yksi monista omenapiirakkapuun hedelmistä (kuinka osuvaa, hehe). Murotaikinapiirakan voi tehdä myös ilman rahkaa. Omenat voi yhdistää piimätaikinaan. Omenapullaa, omenakakkua, omena-ansaa, tarte tatinia. Omenastruudelia. Manteli-omenapiirakkaa. Kauralese-omenapiirakkaa. Ja sitten, Mummo Ankan leipomaa amerikkalaista omenapiirasta, jossa omenatäyte verhoillaan rapsakalla taikinakuorella.

Jos äskeinen dramaattinen listaus omenapiirakoista laajennettuine loppulauseineen ei vielä paljastanut tämän tekstin pääosan esittäjää, tarkennettakoon vielä, että leivoin juuri amerikkalaista omenapiirasta, englanniksi apple pie. Ohjeen nappasin Hesarin Ruokatorstai-kirjasta.

Aikaansaannoksesta tuli mukiinmenevää, hieman erilaista omenapiirakkaa. Erikoisuus syntyi täyteen mausteisuudesta. Muskottipähkinän ja kanelin yhdistelmä toi mieleen joulun. Voi olla, että mausteita humpsahti hippunen liikaa täytteeseen, mutta ei häiritsevästi. Taikinakuori valmistui nopeasti ja helposti, myös sormin murustellen ja sekoittaen, ilman sähkövatkaimia. Taikina suostui myös aivan säyseästi muotoutumaan ohueksi kaulittaessa. Se ei murtunut, vaan pastataikinan tavoin oli varsin kimmoisaa. Ehkä vaivasin sitä liikaa, mutta lopputuloksena oli silti murea ja hyvä piirakka. Kuoren viimeistelyssä törmäsin ihan uuteen käytäntöön: taikinakuori voideltiin kermalla ja päälle ripoteltiin sokeria. Mikä merkitys mahtoi olla kermalla? Rapeuden tuottaminen?

Amerikkalainen omenapiiras (Apple pie) (HS)

Täyte:
noin 1 kg omenoita, 6-7 kpl
1 3/4 dl (hillo)sokeria
1 tl kanelia
1 maustemitallinen muskottia
ripaus suolaa
2 rkl vehnäjauhoja
2 rkl voita nokareina
Taikina:
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
2 rkl sokeria
150 g kylmää voita
vajaa 1 dl jäävettä
Päälle:
kuohukermaa
sokeria

Tee ensin täyte. Kuori omenat ja poista siemenkota. Leikkaa omenat ohuiksi viipaleiksi.

Sekoita sokeri, kaneli, muskotti, suola ja jauhot. Ripottele seos tasaisesti omenaviipaleiden joukkoon.

Tee sitten taikina. Mittaa kuivat aineet kulhoon ja leikkaa voi herneenkokoisiksi paloiksi. Murusta seos sormin tai tehosekoittimessa.

Lisää joukkoon kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Kääri kelmuun ja pane jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Jaa taikina kahteen osaan ja pyöritä palloiksi. Kasta toinen paloista vehnäjauhoihin ja kaaviloi kahden leivinpaperin välissä ohut, pyöreä levy, joka peittää pyöreän vuoan (halkaisija 23-24 cm) pohjan sekä reilusti reunat. Kaaviloi toinen pala piirakan kanneksi.

Nosta omenaviipaleet vuoan keskelle korkeaksi keoksi ja vuole päälle voi. Voitele reunat vedellä, peitä piiras taikinakannella ja nipistele reunat kiinni.

Voitele pinta kermalla ja ripottele päälle hieman sokeria. Pistele haarukalla tai leikkaa pintaan höyryaukkoja.

Pane piiras 200-asteiseen uuniin alatasolle 15 minuutiksi. Laske lämpöä ja kypsennä 175 asteessa noin 45 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua.

Sämpylöiden houkuttava maku

2009-09-23T21:01:00.000-07:00

Voiko kukaan vastustaa tuoreiden sämpylöiden houkutttavaa kutsua?

Varmasti voi, mutta en minä ainakaan.

Pehmoiset ruissämpylät

5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
2 rkl sokeria
1-2 tl suolaa
1 dl vehnänalkioita
3 dl ruisjauhoja
6-10 dl vehnäjauhoja
1-2 rkl oliiviöljyä

Lämmitä vesi. Lisää veteen sokeri ja suola sekä 1 dl vehnäjauhoja sekoitettu kuivahiiva. Lisää vehnänalkiot ja ruisjauhot sekoittaen. Vaivaa taikinaan vehnäjauhoja niin paljon, että siitä muodostuu kimmoisa ja pehmeä taikina. Ei liikaa. Alusta taikinaa ainakin muutama minuutti. Alustuksen loppuvaiheessa lisää oliiviöljy. Jätä taikina kohoamaan peitettynä noin tunniksi. Muotoile taikinasta leivinpöydällä kaksi ohuehkoa tankoa. Painele tankoja matalammaksi ja leikkaa ne paloiksi. Kohota paloja pellillä puolisen tuntia tai kunnes ne ovat kohonneet. Paista 210 asteessa n. 15 min.

Opiskelijaystävällinen lasagne

2009-09-21T12:53:00.000-07:00

Ennen ja jälkeen uunin lämmön.

Voiko opiskelijakeittiössä valmistaa lasagnea alusta alkaen, pastalevyt jauhoista itse valmistaen, maanantai-iltana? Voi. Äkkiseltään yhtälö kuulostaa a) aikaa vievältä b) kalliilta c) hienostelulta. Totuus on kuitenkin se, että halutessaan kaikki nuo epätoivottavat ominaisuudet voi kiertää. Lasagnen valmistus toki vie enemmän aikaa kuin perinteinen "paista jauheliha, keitä pasta, sekoita, truuttaa ketsuppia" -linja, mutta ei tuntia-puoltatoista kauempaa. Lisäksi valmistusprosessi muodostaa oikein mukavan toimintaketjun, jonka vaiheet limittyvät näppärästi. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen meikäläisen keittiön koko lasagnen hinnaksi tuli ronski neljä euroa, mikä tuottaa reilun perusannoksen hinnaksi suurpiirteisesti euron. Ei mikään rahareikä. Hienostelua itsetehty lasagne tuskin on, päätellen niistä edam-juustonkannikoista, jotka juustokastikkeeseen raastettiin tai koko satsin ainesosaluettelosta; ei tarvittu punaviinejä jauhelihasoosiin, ei valkosipulia tai lihafondia, eikä puolet vettä valkokastikkeessa romuttanut makua ollenkaan.

Mihinkään muovipakkauksen mikroateriaan tätä tuskin kuitenkaan voi verrata; myönnän, että aikaa kului hiukan enemmän kuin se maaginen "kolme minuuttia täydellä teholla". Tiskiäkin saattoi livahtaa altaaseen runsaammin kuin yksi haarukka. Mutta kahdesta puoltavasta pointista sentään olen varma; tekemisen meininkiä lasagnen valmistuksessa oli riemukkaammin kuin napin painallus ja luukun avaus. Ja entäs sitten maku, sitä oli taatusti tuhdimmin!

P.s. Jos et omista kaulinta, sileä juomapullo ajaa asian mainiosti ja muovipussiin kiedotulla täydellä säilykepurkilla pystyy myös kaulimaan lähes pastakoneen läpäisemien pastalevyjen veroisia taikinalevyjä!

Lasagne (noudattaen melkoista suurpiirteisyyttä)

pastataikina:
2 munaa + yhtä suuri tilavuus vettä
n. 5-6 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl oliiviöljyä

jauhelihakastike:
400g naudan paistijauhelihaa
1 sipuli
1-2 porkkanaa
400g tomaattimurskaa
1 prk tomaattipyrettä (muutama rkl)
vettä maun mukaan
suolaa, pippuria, oreganoa

valkokastike:
5 dl maitoa
5 dl vettä
muutama rkl voita (60g)
muutama rkl vehnäjauhoja (0,6 dl)
1-3 dl juustoraastetta
suolaa, valkopippuria

Tee ensin pastataikina. Mittaa jauhot kulhoon ja sekoita suola joukkoon. Tee syvennys jauhoihin ja kaada munat ja vesi syvennykseen. Aloita sekoittamaan jauhoja syvennyksen reunoilta hiljalleen nesteeseen. Kun taikina alkaa paksuuntua, ala sekoittamaan taikinaa käsin. Vaivaa taikinaa, kunnes taikinamöykky alkaa sileytyä, ehkä noin 5-10min. Jätä taikina tekeytymään peitettynä jauhelihakastikkeen teon ajaksi.

Tee jauhelihakastike. Hienonna sipuli ja raasta porkkana karkeaksi. Kuullota kasviksia oljyssä pannulla. Kaada kasvikset kattilaan ja paista vuorostaan jauheliha kypsäksi pannulla. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada myös jauheliha kattilaan. Lisää tomaattipyree, tomaattimurska ja vettä, kunnes kastikkeessa on sopiva koostumus. Mausta ja jätä porisemaan taikinalevyjen kaulitsemisen ajaksi.

Kauli taikinalevyt (tai käytä pastakonetta). Ne saavat olla melko ohuita. Jätä pastalevyt jauhoitettuina roikkumaan esim. tuolin selkänojalle keittiöpyyhkeen päälle siksi aikaa, kun valmistat valkokastikkeen.

Tee valkokastike. Sulata voi kattilassa (margariinikin käy). Lisää jauhot koko ajan sekoittaen kiehuvaan voihin. Anna kypsyä hetki, mutta älä ruskista. Ala lisätä vesi-maitoseosta koko ajan vispilöiden pohjaa myöten, estäen paakkujen muodostumista. Kun kaikki neste on lisätty, jatka kastikkeen kypsennystä sekoittaen, niin kauan kunnes se sakenee ja pulpahtaa. Nosta liedeltä ja lisää juustoraaste. Mausta suolalla ja valkopippurilla.

Kokoa lasagne. Voitele suurehko vuoka. Kaada vuoan pohjalle hieman valkokastiketta ja asettele päälle taikinalevyjä. Kaada levyjen päälle jauhelihakastiketta ja valkokastiketta. Lisää jälleen levyjä. Jatka, kunnes viimeiseksi kerrokseksi jää valkokastiketta. Kerrosten järjestyksellä ei ole niin väliä, kunhan kaikki kastikkeet ja pastat tulevat käyttöön suurinpiirtein vuorotellen. Paista lasagnea uunissa 200-225 asteessa noin 30-45 minuuttia. Anna tekeytyä tuokio ennen tarjoilua.

Syyskuun ilona omenapaistos Jamie Oliverin tapaan

2009-09-15T23:31:00.000-07:00

Syksyn iloihin kuuluvat tietysti kotimaiset omenat. Omenoita pitää syödä ihan sellaisenaan paljon, niin että varmasti saa vatsanpuruja. Mutta omenoista pitää nauttia myös jälkiruoissa ja leivonnaisissa.

Viime viikonlopun flunssaisia syyspäiviä piristi omenapaistoksen leipominen. Omenapaistostahan voi tehdä monella tavalla. Käytännössä omenapaistoksen leivonnassa on mustikkapiirakkamaiseen tapaan kaksi eri pääsuuntausta: kaurainen ja murotaikinainen. Kaura-omenapaistos tai omenahyve lienee ehkä suositumpi versio ainakin tällä Suomessa. Rapea, viljaisa, makea kaurakuori pehmeiden omenoiden peittona onkin mahtava yhdistelmä. Mutta vaihteluksi voi tehdä myös omenapaistosta murotaikinasta. Tämä vaihtoehto tuntuu toki aavistuksen syntisemmältä herkulta, sillä siitä uupuvat kaikki kauran kuidut ja edut. Vaihteluna murotaikinakuori kuitenkin maistuu.

Tämä omenapaistosohje on peräisin Jamie Oliverilta. Ohjeestahan voi tehdä hedelmä- tai marjapaistosta käyttäen mitä tahansa hedelmiä tai marjoja. Tällä kertaa siis käytin omenoita. Voisin tosin kuvitella, että paistoksessa voisivat maistua herkullisilta myös esimerkiksi luumut tai persikat.

Omenapaistoksen kaveriksi kannattaa tietysti varata vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta.

Hedelmä- tai marjapaistos (Jamie Oliver)

3 3/4 dl vehnäjauhoja
115 g voita
1 dl sokeria
ripaus suolaa
n. 500 g marjoja tai hedelmiä
sokeria, (kanelia)

Hiero tai vatkaa jauhot, voi, sokeri ja suola murumaiseksi taikinaksi. Taikinasta todella tulee murumaista, eikä kovin muovattavaa, mutta sellaista se saa ollakin. Jos halutessaan tahtoo taikinasta muovattavampaa, voi lisätä pari ruokalusikallista kylmää vettä.
Paloittele hedelmät ja asettele ne voidellun vuoan pohjalle. Mausta sokerilla. Omenoihin sopii myös kaneli. Ripottele murutaikina hedelmien päälle ja taputtele kevyesti tiiviimmäksi kuoreksi. Paista 200 asteessa n. 30 min. Tarjoile lämpöisenä kylmän jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

Nestle Toll House Cookies

2009-09-15T08:41:00.000-07:00

Voi kyllä, olen jälleen leiponut. Ja voi, kyllä kyllä, olen leiponut cookieita. Suklaacookieita!

Reseptinä tällä kertaa paras cookiereseptini. Tai eihän se toki ole minun keksimäni, mutta paras cookieresepti, jota olen koskaan kokeillut. Ehkä "koskaan kokeillut" on harhaanjohtava ilmaisu, sillä näitä cookieita olen leiponut jo pitkään.

Kyseessä oleva resepti on siis varsinkin jenkeissä ilmeisen tunnettu, varmasti myös joidenkin suomalaisten kokeilema Nestle Toll House Cookies. Aikoinani bongasinkin reseptin Pastanjauhantaa-blogista. Jotenkin kummasti reseptin ainemäärät ovat kuitenkin muuttuneet käsittelyssäni. Mielestäni cookieiden tulee olla paksuja, eivätkä ne saa levitä liikaa paistettaessa, joten jauhojen määrä on kasvanut siinä toivossa, että se tekisi kekseistä jotenkin jämäkämpiä. Samaan tavoitteeseen olen pyrkinyt vähentäessäni soodan määrää. Kuvittelen ainakin, että liika sooda tekee pikkuleivistä jotenkin "ilmavia" ja "höttöisiä", joten maltillinen puoli teelusikkaa saa kelvata minun cookieisiini.

Toivoessani, että cookieiden suklaasattumat pysyvät kokonaisina kökköinä, olen pakastanut suklaarouheet ennen taikinaan upottamista. Kuvittelen näet, että pakastetut ja siten jäänkylmät suklaapalat eivät sula niin nopeasti uunissa, kuin huoneenlämpöiset. Tähän asiaan tosin voisi auttaa myös koko valmiin taikinan viilentäminen jääkaapissa tai pakastimessa ennen paistamista. En tiedä vaikuttaako suklaan pakastus valmiiden keksien koostumukseen mitenkään, mutta epäilemättä olen siinä luulossa hyvillä mielin.

Cookieisiin sopivat kaikki suklaalaadut, sekä suklaakarkit. Tumman suklaan tulee kuitenkin olla laadukasta. Maitosuklaana ja valkoisena suklaana toki on hyvä käyttää myös laadukasta suklaata, mutta yleensä niiden makeus korvaa hieman laadukkuutta kekseissä. Suosittelen kokeilemaan juuri valkoista suklaata kekseissä, varsinkaan jos ei kaihda makeutta.Tuhdeissa cookieissa suklaata pitää olla paljon! 300 g vaikuttaa runsaalta määrältä, mutta mielestäni taikinaa sopisi vielä ainakin 100 g lisää. Joku on joskus kutsunut minua persoksi makealle, en sitten tiedä mihin sillä on viitattu...

Pähkinöitäkin voin suositella lisäämään taikinaan, varsinkin paahdettuna. Esimerkiksi paahdetut mantelit ja valkoinen suklaaovat mainio yhdistelmä.

Viimeinen kummalllisuus alla olevassa reseptissä on cookieiden muotoilu pellille. Minulla on ollut aina vaateita cookieiden ulkomuodolle. En tahdo, että cookiet näyttävät loivalta kukkulalta, siis reunoilta levinneiltä mutta keskeltä paksuilta. Sellaiset näyttävät jotenkin...epähoukuttavilta. Vaikka maussahan ei kuitenkaan ole mitään eroa muun muotoisiin. Tällaisia lässähtäneitä keksejä kuitenkin syntyy, jos a) jättää taikinan palloiksi pellille tai b) litistää niitä tasapuolisesti pellille. Oikea ratkaisu on tehdä taikinapalloihin syvä kuoppa keskelle. Tällöin atollimainen taikina leviää sekä kohti keskustan kuoppaa että reunoja. Lopputuloksena on melko tasainen cookie, tai jopa ihanan lainehtiva luomus. Mutta taikinan pitää silti olla jämäkkää, jotta keksit eivät leviä aivain ohuiksi kekseiksi.

Nestle Toll House Cookies minun tapaani

200g voita
1,8 dl fariinisokeria
1,8 dl sokeria
1 tl vanilja-aromia
2 munaa
6-7 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
1 tl suolaa
5 dl pilkottua suklaata (n.300g)
(2,4 dl pähkinöitä)

Laita suklaapalat pakastimeen noin tunniksi. Vatkaa kulhossa pehmeä voi ja sokerit. Lisää vanilja ja munat yksi kerrallaan voimakkaasti vatkaten. Yhdistä jauhot, sooda ja suola ja lisää taikinaan. Lisää taikinaan lopuksi pakastetut suklaarouheet. Paista ensin muutama koecookie. Muotoile taikinasta reilun kokoisia palloja pellille ja tee keskelle sormella kuoppa. Paista 190 asteessa n. 10-15 min. Jos koecookiet levisivät liikaa, lisää vielä taikinaan jauhoja, jos mielesi tekee. Paista loput cookiet samaan tapaan ja jäähdytä ritilällä.

Minulla piti olla hienoja kuvia cookieista ja niiden muotoilusta, mutta tietokonetunarina kaikki paitsi yksi hävisivät bittiavaruuteen...ohessa siis yksi hassu kuva.

Suklaa-kauracookieita

2009-08-30T02:54:00.000-07:00

Cookieprojekti jatkuu, vuorossa täydellisen suklaa-pähkinä-kauracookiereseptin metsästys.

No, kaikkihan lähti liikkeelle Kantolan Kauraa&Suklaata cookieista. Aluksi suhtauduin kekseihin epäluuloisesti, mutta muutaman puraisun jälkeen totesin keksit aivan syötäviksi, ellei aivan mainioiksi. Ne sisälsivät kuitenkin hasselpähkinää, joka aiheuttaa itselleni jonkinlaisia allergisia reaktioita. Pähkinälaatua tulisi siis muuttaa. Lisäksi tuumimme kahvipöydän ympärillä, että keksit voisivat olla napsun verran rapeampia. Kun vielä mielestäni itse leivottu on aina paras vaihtoehto, ei auttanut kuin ryhtyä kehittelemään cookiesettiä kotona.

Kehittelin asiaa pari viikkoa mietiskellen. Päänvaivaa aiheutti ainakin rusinakysymys. Saako kekseihin laittaa rusinoita vai ei? Itse olisin laittanut niitä ilman muuta, silla kauran ja rusinan yhdistelmä on valloittava ja suklaa sointuu mukaan leikiten. Tiedusteltuani asiaa muutamalta taholta, sain kuitenkin armottoman tyrmäyksen joka suunnalta. Ei rusinoita siis.

Kiertelin ulkomaisilla leivontasivuilla, lähinnä amerikkalaisilla, ja yritin löytää sopivia reseptejä. Kauraa ei saisi olla liikaa, ettei cookieiden rakenteesta tulisi liian hauras ja kauraisa. Toisaalta tahdoin, että kakseissä on kauran makua ja tunnistettavia rouheita viljakohtia. Epäilin, että yhtä paljon jauhoja ja hiutaleita muodostaisi sopivan yhdistelmän.

Löysin hyvän reseptikandidaatin ja valmistin cookiet. Pähkinöiksi paahdoin pekaanipähkinärouhetta, suklaaksi käytin maitosuklaata ja kaurahiutaleet olivat puoliksi isoja ja puoliksi tavallisia. Taikina vei kieleni mennessään. En voinut uskoa, miten mahtavalta paahdetut pähkinät maistuivat taikinan joukossa! Olisin saattanut syödä koko taikinan, ellen olisi odottanut vesi kielellä valmiita keksejä. Odotustani ei kuitenkaan palkittu. Keksit olivat hyviä, mutta...niiden rakenne oli liian kaurainen, pähkinät eivät maistuneet tarpeeksi ja ne näyttivät kökköisiltä. Rusinatkin puuttuivat.

Kökköcookiet elementissään. En tosin voi valittaa niiden mausta, katosivathan ne keksipurkista kuitenkin muutamassa päivässä.

Viikon kuluttua ryhdyin uudestaan puuhaan. Nyt pidin huolen siitä, että reseptissaä kauran määrä oli maltillinen. Laitoin pähkinöitä reilusti enemmän, tällä kertaa käytössä oli vain saksanpähkinöitä. Suklaatakin lisäsin, sillä reilu suklaan määrä tekee kekseistä kuin kekseistä herkullisia. Lisäksi tarkastelin huolellisesti reseptin yhteydessä ollutta kuvaa kekseistä. tahdoin tehdä myös ulkonäöltään houkuttelevia keksejä. Uuden reseptin erikoisuus oli maapähkinävoi. Sen käyttäminen sopi kuitenkin hyvin, sillä pähkinävoipurkin päiväys oli jo uhkaavan lähellä.
Cookieiden ulkonäkö oli jymymenestys. Ne eivät valuneet ja muuttaneet muotoaan uunissa lähes ollenkaan! Kökköisyydestä ei ollut tietoakaan! Kauran määrä oli optimaalinen. Maapähkinävoi toi tähän taikinaan oman arominsa, mikä loppujen lopuksi oli melkoisen voimakas. Ehkä myös saksanpähkinät maistuivat hieman liian vahvasti. Luultavasti oikea valinta pähkinöiksi olisi juuri pekaanipähkinät. Suklaata olisi pitänyt olla vieläkin enemmän. Rusinat puuttuivat edelleen, ja uskon, että ne olisivat kyllä sopineetkin joukkoon.

Täydellisiä cookieita en kyennyt kahdella yrityksellä vielä tekemään, mutta aivan hyviä yrityksiä kuitenkin.

Kökköisät suklaa-pähkinä-kauracookiet (resepti thepioneerwoman.com/cooking/)

225g voita
380g fariinisokeria ja sokeria yhteensä
2 munaa
2 tl vanilja-aromia
210g vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
270g kaurahiutaleita
1-1 1/2 dl pekaanipähkinärouhetta
200g maitosuklaata karkeana rouheena

Paahda pähkinärouhetta kuivalla pannulla ja nosta jäähtymään. Vatkaa kulhossa voi ja sokerit. Lisää joukkoon munat ja vanilja ja vatkaa voimakkaasti. Yhdistä vehnäjauhot, suola ja sooda ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi kaurahiutaleet, pähkinärouhe ja suklaarouhe. Muotoile taikinasta pötkö ja nosta jääkaappiin kovettumaan. Leikkaa pötköstä viipaleita ja paista 180 asteessa n. 10 min. Voit myös muotoilla taikinasta palloja, litistää hieman keskeltä ja paistaa heti uunissa.

Muodoltaan mahtavat maapähkinävoi-suklaa-pähkinä-kauracookiet.

Maapähkinävoi-suklaa-pähkinä-kauracookiet (resepti muokattu Simply Tasty -blogista, muokkauksen takia esim. jauhon määrä on kummallinen)

210 g +1,5 dl vehnäjauhoja
4,7 dl kaurahiutaleita
1/2 tl suolaa
1/2 tl soodaa
170 g voita
2,3 dl maapähkinävoita
190 g fariinisokeria
95 g sokeria
2 kananmunaa
2 tl vanilja-aromia
3,5 dl suklaarouhetta
1,5 dl pilkottuja ja paahdettuja pähkinöitä

Sekoita keskenään jauhot, kaurahiutaleet, suola ja sooda. Vatkaa eri kulhossa voi ja sokerit vaahdoksi. Sekoita joukkoon munat, vanilja ja maapähkinävoi. Lisää lopuksi kuiva-aineseos ja suklaa sekä pähkinät. Muotoile taikinasta pyöreitä ja litteitä cookieita. Ne eivät merkittävästi leviä tai muuta muotoaan paistuessaan. Paista cookieita 175 asteessa n. 15 min. Säilytä ilmatiiviissä rasiassa.

Mmm, brownieita

2009-08-25T03:06:00.000-07:00

Jos olet karppaaja tai Painonvartijoiden jäsen, noudatat ravitsemusterapeutin neuvoja, olet dieetillä, lasket päivittaisiä kaloreitasi, olet sokeriaddikti, välttelet rasvaisia ja makeita herkkuja, laihdutat, et pidä suklaasta, noudatat tiukasti lautasmallia, tahdot syödä vain terveellisiä ruokia, olet mallin mitoissa ja tahdot pysyäkin niissä tai matkalla kohti mallin mittoja, tahdot alentaa rasvaprosenttiasi tai muuten vain et tahdo lukea rasva-sokeri-suklaapommin valmistuksesta, seuraava teksti ja resepti eivät ole sinua varten.

Mutta jos satut pitämään brownieista, lukeminen saattaa kannattaa.

Kuten aikaisemmassa tekstissä taisin sivulauseessa mainita, rakastan brownieita. En tiedä, miksi olen niin hurahtanut noihin suklaisiin ja kosteisiin megamakeisiin suklaaleivoksiin, mutta on turhaa kieltääkään ilmiselviä tunteitaan.

Amerikkalaiset suklaaleivonnaiset browniet ovat ruutujen mallisia, uunipellillä paistettuja tuhteja suklaapaloja. Useimmiten brownieiden koostumus on kostea ja pehmoinen, joku voisi kuvailla sitä taikinaiseksi. Aivan kuten mutakakun koostumus. Toki brownietkin voi paistaa aivan kypsiksi, kakkumaisen mureiksi, mutta mielestäni silloin ne menettävät ominaisimman ja herkullisimman ominaisuutensa. Mokkapalat taitavat olla arkisempi ja suomalaisille tutumpi versio brownieista. Brownieihin voi lisätä esimerkiksi pähkinärouhetta, suklaarouhetta tai tuorejuustoraitoja. Rapakon takana niihin saatetaan laittaa myös maapähkinävoita, vaahtokarkkeja, kuivattuja hedelmiä, toffeeta tai jopa suklaacookietaikinaa.

Tärkeää on, ettei brownieita valmistettaessa ryhdy pohtimaan, miten taikinasta saisi tehtyä kevytversion. Voita, sokeria ja suklaata ei voi säästellä, jos tahtoo valmistaa oikein herkullisia brownieita. Muuten voi tehdä tavallista kuivaa suklaakakkua.

Taikinan teko voi olla vaikea vaihe, jos leipoja tunnustautuu ahneeksi herkkusuuksi, kuten allekirjoittanut. Jos leivontavaiheessa harhautuu maistamaan taikinaa, on erittäin suuressa vaarassa jäädä koukkuun. Taikina ei nimittäin ole mitenkään erityisen luotaantyöntävän makuista... Siis jos et ymmärtänyt, niin oikeasti taikina on ihan uskomattoman räjäyttävän hyvää! Mutta se ei johdu kuitenkaan leipurin taitavista hyppysistä. Itsekehuun ei ole varaa, kun aineksista suurin osa on suklaata, voita ja sokeria.

Ehkä kaikkein pahin retkahdus taikinanmaisteluun saattaa syntyä, jos siihen lisää paahdettuja pähkinöitä. Pähkinät nimittäin luovat jonkinlaisen uskomattoman kiihkeän suhteen suklaisen ja hivenen suolaisen taikinan kanssa. Tosin kypsässä browniessa pähkinät eivät maistu yhtä voimakkaasti. Jos pähkinöitä lisää brownieihin, niitä kannattaakin laittaa paljon ja isoina paloina.

Mutta ehkäpä kaikkein tärkeintä on ottaa browniet tarpeeksi ajoissa pois uunin lämmöstä. Parasta on tehdä tikkutesti: Cocktail-tikku työnnetään brownielevyn keskelle, pohjaan asti. Jos tikku on kauttaaltaan taikinainen, browniet ovat liian raakoja. Jos tikku jää täysin puhtaaksi, browniet saattavat olla jo ylikypsiä. Ideaali tilanne on, kun tikkuun tarttuu ihan vähän taikinaa. Silloin odotettavissa on täydellisen mehevä brownie!

Browniet (ohje käännetty www.marthastewart.com )

225 g voita
225 g tummaa suklaata
5 kananmunaa
650 g sokeria
1-2 tl vanilja-aromia
235 g vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1,2 dl suklaarouhetta
(2,4 dl pähkinöitä)

Sulata voi ja suklaa vesihauteessa ja anna jäähtyä. Vatkaa kulhossa kananmunat ja sokeri vaahdoksi, 5-10 min. Lisää suklaaseos ja vanilja muna-sokerivaahtoon. Lisää myös jauhot ja suola. Lopuksi sekoita joukkoon suklaarouhe ja halutessasi pähkinärouhe. Levitä n. 20x 30 cm kokoisen uunipannun pohjalle leivinpaperi. levitä taikina pannulle. Paista 200 asteessa n. 35 min. tarkista kypsyys cocktail-tikulla. Älä paista ylikypsäksi. Anna jäähtyä täysin vuoassa ennen leikkaamista. Tarjoile sellaisenaan tai esimerkiksi kermavaahdon tai jäätelön kera.

Melkein brownieita

2009-08-21T07:17:00.000-07:00

Rakastan brownieita. RAKASTAN brownieita.

Tällä kertaa tosin en tainnut leipoa aivan oikeita brownieita. Arveluuni on kaksi syytä: a) leivosten nimi ei ollut browniet, vaan Mississippiruudut ja b) leivosten koostumus ei ollut tarpeeksi kostea.

Näiden wannabe-brownieiden ohje löytyi siis Kotileipurin Lämpimäiset -nimisestä ohjekansiosta.
Päädyin taas hieman muokkaamaan reseptiä, sillä tahdoin päästä eroon huonolaatuisesta tummasta suklaasta, enkä halunnut käyttää viskiä taikinaan. Kahviloraus syvensi leivonnaisten makua. Kuten jo aiemmin mainitsin, ruutujen koostumus oli vähän kuivempi kuin brownieiden, melkeinpä kakkumainen, vaikka paistoaika jäi muutaman minuutin vajaaksikin ohjeistetusta. Tällä kertaa kakkuisa koostumus oli tosin tarkoituskin. Jo taikinan runsas jauhomäärä ja toisalta vähäinen kananmunien määrä vaikuttivat valmiin leivonnaisen koostumukseen. Mississippiruudut olivat kuitenkin erittäin meheviä ja merkillisellä tavalla kosteita, vaikka olivatkin mureita ja kuivahkoja. Enkä voi väittää, etteivätkö ne olisi maistuneet hyviltä. Reilu voi-, sokeri- ja suklaamäärä harvemmin johtaa huonoon lopputulokseen leivonnassa.

Valkosuklaapursotus suklaanruskeilla leivoksilla toimii näyttävänä koristeena, vaikka syntyykin erittäin helposti.

Mississippiruudut (uunipellillinen) suluissa omat muutokset

250g voita
150g taloussuklaata (200g)
5 dl sokeria
2 1/2 dl kuumaa vettä (kahvia)
3/4 dl viskiä tai vettä
1 rkl pikakahvijauhetta (voi jättää pois)
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 rkl kaakaojauhetta
2 munaa

Sulata voi ja suklaa vesihauteessa. Lisää vesi tai kahvi sekä pikakahvijauhe. Anna jäähtyä. Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe keskenään. Siivilöi seos taikinaan. Vatkaa joukkoon lopuksi munat. Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille. Pelti kannattaa voidella ja jopa korppujauhottaa. Paista 175 asteessa n. 30 min. Anna jäähtyä kunnolla ennen ruuduiksi leikkaamista. Voit koristella ruudut esim. tomusokerilla tai valkoisella suklaalla.

Marjamaniaa

2009-08-18T02:16:00.000-07:00

Kaikki ne, jotka ovat tänä kesänä astahtaneet metsään heinäkuun puolen välin jälkeen, luultavasti tietävät, miten valtaisasti metsissä on tänä vuonna mustikoita. Niille, jotka eivät ole tällaista huomiota tehneet, voin paljastaa, että mustikoita on ihan hirvittävän paljon!

Entäpä sitten ne, joilla on hajua varmoista vadelmapaikoista? Heillä on varmasti tietoa siitä, miten valtaisasti vadelmia voi löytää pusikoista tänä vuonna. Mutta niille, jotka eivät ole vadelmia tänä vuonna metsästäneet, voin paljastaa, että vadelmia on ihan hirvittävän paljon!

No, näistä hurjista marjamääristä johtuen pakastin on täyttynyt vadelmarasioista ja mustikkapusseista äärimmilleen. Jotta pakastin ei tursuilisi yli laitojen, marjoista tuli keitettyä myös yli 15 purkkia hilloa. Tuoreet marjat ovat maistuneet puuron päällä, jogurtin seassa, lettujen täytteenä ja aivan sellaisenaan, parhaimmillaan tietysti suoraan vadelmapuskasta tai mustikkamättäältä nautittuna.

Marjat ovat päätyneet myös leivontaan. Perinteisen mustikkapiirakan lisäksi mustikoista on syntynyt reilun rukiista mustikkakukkoa. Mustikkakukon kuoritaikinaan tulee ainoastaan ruisjauhoja, eikä lainkaan vehnäjauhoja. Kuoresta maistaakin häivähdyksen näkkileivän makua. Joka tapauksessa tämä perinteinen suomalainen herkku maistuu erinomaiselta hieman lämpimänä vaniljajäätelön kanssa, eikä ole hullumpaa sellaisenaankaan.

Ja suomalaisten mustikoita pursuilevien piirakkaohjeiden jälkeen päädyin myös kokeilemaan amerikkalaisalkuperäistä smitten kitchenin mustikkatorttua, jossa pääosaan nousi enemmänkin taikina kuin mustikat. Tosin laitoin torttuun mustikoita hieman enemmän kuin ohjeessa neuvottiin. Torttu oli kuitenkin erittäin hyvää. Taikinan voimäärä ja häivähdys suolaisuutta saattoi vaikuttaa asiaan. Tortun päälle ripoteltiin vielä sokeria, mikä teki päällisestä rapsakan. Ja kanelia vain aavistus! Liiallinen kanelilla maustaminen peittää kovin usein muut maut alleen, jos kaneli ei ole leivonnaisen pääjuju.

Kun vadelmia ja mustikoita sattui olemaan samanaikaisesti aivan tolkuttomasti kerättynä, valmistui niistä näyttävä vadelma-mustikkapiirakka. Pohjataikina perusmurotaikina, eli piirakka on käytännössä sama kuin perinteinen mustikkapiirakka, mutta runsas määrä vadelmia muikistaa makua kunnolla.

Marjoista tein tietysti myös täytekakun merkkipäivien kunniaksi. Kun kakkupohjasta tekee rasvaisemman, siitä tulee myös mehevämpi ja siten pohjaa ei tarvitse kummemmin kostuttaa. Pohjahan on sama kuin raparperikakussa, mutta ilman raparperia. Liraus laimennettua ja sokeroitua sitrunamehua toki toimii, varsinkin jos kakku tarjotaan heti valmistuksen jälkeen. Kakun väliin ja päälle kuuluukin sitten tunkea niin paljon marjoja kuin on vain mahdollista, tai vaikka mahdottomankin paljon.

Hauraan ruistaikinan muotoilu levyksi vaatii hieman taiteilua.

Mustikkakukko (ohje suoraan www.yhteishyva.fi/ruokamaailma )

200 g margariinia

1 dl sokeria

4 dl ruisjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

8 dl mustikoita

0,75 dl sokeria (0,5 dl riittää mainiosti)

Sekoita pehmeä rasva ja sokeri kulhossa. Lisää ruisjauhot, joiden joukkoon on sekoitettu leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Painele noin 2/3 taikinasta korkeareunaisen uunivuoan pohjalle ja reunoille. Voit käyttää myös pieniä annosvuokia tai uuninkestäviä kuppeja. Kaada tuoreet tai jäiset mustikat vuokaan. Lisää jäisiin mustikoihin 1 rkl perunajauhoja. Ripottele mustikoiden pinnalle sokeri. Tee lopusta taikinasta kukolle kansi. Paista mustikkakukkoa uunissa 175 asteessa noin tunti. Tarjoa haaleana vaniljajäätelön kanssa.

Mustikka-vadelmapiirakka (koko pellillinen)

250g voita
2 dl sokeria
2 munaa
1 tl leivinjauhetta
6-7 dl vehnäjauhoja

vadelmia ja mustikoita
perunajauhoja
sokeria

Sekoita keskenään pehmeä voi ja sokeri. Lisää joukkoon munat. Sekoita keskenään leivinjauhe ja jauhot ja lisää taikinaan. Voitele iso uunipelti. Painele taikina pellin pohjalle ja reunoille. Sitä voi jäädä hieman yli. Sihtaa taikinan päälle kevyesti perunajauhoja. Täytä piirakka marjoilla ja ripottele päälle perunajauhoja ja hienoa sokeria. Yli jääneestä taikinasta voi tehdä koristeristikot piirakan päälle. Paista 180 asteessa 40-60 min.

Kesän marjatäytekakku (pohjan ohje Pirkan paras keittokirja)

Pohja:
150g margariinia tai voita
1 1/4 dl maitoa
2 kananmunaa
2 dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria

Kostutus:
0,25 dl sitruunamehua
0,25 dl vettä
2-3 rkl sokeria

Täyte:
kesän marjoja runsaasti
1 prk rahkaa
2 dl vispikermaa
sokeria

Leikkaa kakkuvuoan (24/26 cm)pohjalle leivinpaperista ympyrä. Voitele ja korppujauhota vuoan reunat. Sulata rasva ja kaada joukkoon maito. Anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita muna-sokerivaahtoon rasva-maitoseos. Lisää joukkoon jauhoseos. Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa n.50-60 min. Anna kakun jäähtyä vuoassaan ja kumoa ritilälle.
Leikkaa kakku kahteen tai kolmeen osaan ja kostuta sitruunamehuseoksella. Vatkaa kerma vaahdoksi, sekoita joukkoon rahka ja makeuta sokerilla. Täytä kakku huolettomasti vaahdolla ja marjoilla.

Blueberry Boy Bait - mustikkatorttu ( resepti smitten kitchen , käännösmitat suurinpiirtein)

4,8 dl + 1 rkl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
225g voita
2,4 dl sokeria ja fariinisokeria yhteensä
3 kananmunaa
2,4 dl maitoa
1,2 dl mustikoita

Päälle:
1,2 dl mustikoita
0,5 dl sokeria
1/2 tl kanelia

Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola. Vatkaa kulhossa voi ja sokerit. Lisää munat yksi kerrallaan vatkaten joukkoon. Lisää vaahtoon jauhoseos ja maito vuorotellen lisäten. Sekoita joukkoon lopuksi mustikat, joihin on sekoitettu 1 rkl jauhoja. Vuoraa uunivuoka (n.30x20 cm) leivinpaperilla ja voitele se kevyesti. Kaada taikina vuokaan. Ripottele päälle mustikoita, sokeria ja kanelia. Paista 180 asteessa n. 50 minuuttia. Anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Kesäkurpitsa-pinaattikeitto ja miten se syntyi

2009-08-15T10:14:00.000-07:00

Jääkaapissa lojui pari kukkakaalia. Päätin olla järkevä ja keksiä niille käyttötarpeen ennen kuin olisi liian myöhäistä ja kukkakaalit veteliä. Mieleeni popsahti pian kukkakaalisosekeitto, jonka tekemistä olen usein suunnitellut. Salamannopeasti jonkin psykologisen kikan myötä mieleni alkoi jo himoita kukkakaalisosekeittoa.

Päätin tarkistaa, mitä muita aineksia jääkaapin uumenet tarjoaisivat sosekeittoon. Nostin myös kukkakaalipussin esiin ja sivusilmällä huomasin pussin pohjalla jotakin ruskeaa. Kyllä, ei, kukkakaalit olivat jo mennyttä. Järkevä aikomukseni pelastaa kukkakaalit oli jo myöhässä ja jouduin luopumaan herkullisesta kukkakaalisosekeitosta. Petyin lievästi.

Katsahdus takaisin jääkaapin hyllylle ja uuden ruokaidean kehittelyyn. Kappas, kukkakaalipussin alla oleili pari kesäkurpitsaa. Tarkastin nopeasti niiden kunnon, kukkakaaliepisodi mielessäni ja vakuutuin kesäkurpitsojen käyttökelpoisuudesta.

Sosekeittoajaus oli pinttynyt sen verran tiukasti aivoihini, että tahdoin ryhtyä nyt kesäkurpitsasosekeiton valmistukseen. HS:n ruokasivujen reseptihaku ei pettänyt, vaan tarjosi kesäkurpitsa-pinaattikeiton reseptiä. Pikaisella silmäyksellä reseptiin jo pääainesosat vakuuttivat, joten ryhdyin kokkauspuuhiin tarkastelematta sen kummemmin keiton valmistusvaiheita.

Kaivoin esiin pinaattipussin, perunat, sipulin, kesäkurpitsat ja sosekeiton pehmennykseksi kevytranskankermaa. Lukaisin vielä ohjeen läpi. Yllättäen keitto ei ollutkaan sosekeitto, vaan tavallinen, sattumallinen kasviskeitto. En antanut seikan lannistaa, vaan pidin pääni ja astuin soveltamisen tielle. Kanaliemi vaihtui kasvisfondiin, vesimäärä puolittui, sauvasekoitin huusi, ja keittoon lorahti ranskankermaa.

Usein kummeksuttavien ja välteltävien viherkasvisten pinaatin ja kesäkurpitsan säväyttämä sosekeitto maistui loppupeleissä varsin mukavalta. Arkiselta, mutta rempseän raikkaalta. Sosekeiton samettisuus ei pettänyt taaskaan. Raejuustosydän lisäsi keiton ruokaisuutta ja yrttisilppu piristi keiton tasaista makua. Keitoille tyypilliseen tapaan tämäkin maistui vielä muhevammalta valmistusta seuraavana päivänä. Ehkäpä jääkaapissa lojuvat kesäkurpitsat löytävät käyttötarkoituksen myös toiste.

Ja mitä tulee kukkakaalisosekeittopettymykseen, se huuhtoutui pois onnistuneen kesäkurpitsakeiton myötä. Mutta ajatus kukkakaalikeiton valmistuksesta ei kadonnut minnekään.

Kesäkurpitsa-pinaattisosekeitto (inspiraatiota tästä reseptistä)

150g pakastepinaattia
1 sipuli
500g kesäkurpitsaa
200g perunoita
oliiviöljyä
5 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
suolaa
mustapippuria
1-2 dl kevytranskankermaa 5%

Sulata pinaatti. Hienonna sipuli ja paloittele kesäkurpitsat ja perunat. Kuullota sipulia öljyssä kattilassa. Lisää kesäkurpitsa, perunat ja pinaatti ja jatka paistamista kunnes kasvikset alkavat pehmetä. Lisää vesi ja kasvisfondi ja keitä, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Nosta liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella sametinpehmeäksi. Soseuta joukkoon ranskankerma ja mausta. Tarjoile raejuuston ja yrttisilpun (esim. basilika) kera.

Mysliä

2009-08-12T13:15:00.000-07:00

Ennen eilistä en ollut syönyt mysliä vuoteen. Tasaisin väliajoin sitä on kuitenkin tehnyt mieli ja useimmiten mielitekoon on liittynyt myös halu tehdä oma myslisekoitus. Eilen sain vihdoin aikaiseksi ryhtyä myslin valmistukseen. Luulavasti asiaan vaikutti se, että kotoa löytyi jo lähes kaikki ainesosat. Toisaalta, koska mysliin voi laittaa lähes mitä itse haluaa, mysliin on lähes aina aineksia kotona.

Tosiaan, myslejä voi sekoittaa monin tavoin: pelkkää viljaa, hedelmämysliä, pähkinämysliä, pähkinä-hedelmämysliä, siemenmysliä, marjamysliä, pähkinä-hedelmä-siemen-marjamysliä... Tämä on se ensimmäinen etu kotitekoisessa myslissä. Toinen etu on se, että aineksien suhteet voi päättää itse. Muistan ainakin itse tonkineeni myslipaketista mahdollisimman paljon niitä banaaninpaloja ja rusinoita hedelmäköyhästä kaupan myslisekoituksesta. Itse tehtyyn mysliinhän voi laittaa vaikka 90 prosenttia sattumia ja loput hiutaleita.
Tähän mysliin päätyi kauraa ja ohraa, erilaisia pähkinöitä sekä kuivattuja hedelmiä. Enkä tosiaan kitsastellut pähkinöiden ja hedelmien kanssa.

Yhdenlainen kotimysli

3,5 dl isoja kaurahiutaleita
1,5 dl ohrahiutaleita
2-3 rkl ruokaöljyä
juoksevaa hunajaa maun mukaan; 2-3 rkl
2,5 dl cashew-pähkinöitä, pekaanipähkinöitä ja manteleita
2,5 dl kuivattuja aprikooseja, taateleita, viikunoita ja rusinoita sekä banaanilastuja

Sekoita kulhossa kaura- ja ohrahiutaleet, öljy sekä hunaja. Levitä seos tasaisesti ja irtonaisesti leivinpaperoidulle uunipellille. Paahda seosta 200 asteessa uunissa 10-30 minuuttia. Sekoita hiutaleita välillä, jotta ne paahtuvat tasaisesti. Hiutaleiden pitää paahtua kauniisti, mutta ei kärähtää, joten vahdi uunia terävästi!
Paloittele pähkinät sopiviksi paloiksi, osan voi jättää kokonaisiksi. Paahda pähkinät kuivalla pannulla. Älä käristä!
Paloittele myös hedelmät sopiviksi mysliosasiksi. Sekoita jäähtyneet myslin ainekset keskenään ja säilytä ilmatiiviissä rasiassa.

Asiaa mustikkapiirakasta

2009-07-28T06:23:00.000-07:00

-Pullapohja!
-Murotaikinapas!
-Ei, vaan pullataikina!
-Molemmat!

Tuttu taistelu. Nimittäin mustikkapiirakan pohjataikinataistelu murotaikina vs. pullataikina. Kahvipöydän tunnelma muuttuu noperasti kireäksi, kun keskustelun teema lähestyy mustikkapiirakan pohjaratkaisua. Murotaikinan mureus ja paahteinen täyteläisyys saa vastustajakseen pehmoisen ja muhkean pullataikinan. Useimmiten mustikkasuut tunnustautuvat tiukasti toisen koulukunnan jäseneksi, tosin kaksoisjäsenyyskin on mahdollinen. Itse en ole ikinä kyennyt ratkomaan tilannetta kummankaan puolelle, vaan olen rehdisti ilmoittanut kannattavani molempia. En voi ymmärtää, miten kukaan voisi vastustaa pullapohjan paksuja taikinareunoja ja mustikan kostuttamaa keskustaa. Toisaalta murotaikinapohjan murea suutuntuma ja rapsakat reunat sointuvat täydellisesti mehevään mustikkatäytteeseen. Tahdon molempia!

Vakavasti puhuen, molemmilla pohjavaihtoehdoilla on puolensa ja riippuu osaksi tilanteesta, kumpaa kannattaa leipoa. Murotaikina on kymmenessä minuutissa valmis uuniin, ainesosalista jää lyhyeksi ja piirakka maistuu muutaman päivän säilytyksenkin jälkeen. Pullataikina vaatii aikaa kohotakseen, ja valmis piirakka on syötävä melko tuoreena. Toisaalta pullataikina on vähärasvaisempi, jos joku tahtoo siihen kiinnittää huomiota.

Tällä kertaa päädyin tosiaan murotaikinapohjaiseen mustikkapiirakkaan. Sovelsin kuitenkin perinteisen perusmurotaikinan reseptiä ja käytin puoleksi täysjyvävehnäjauhoja. Oivallinen vaihtoehto! Jauhot toivat hieman lisämakua pohjaan, mutta eivät tehneet piirakasta kuivaa terveysleivonnaista. Muuntelua perustaikinaan saa myös vaihtamalla desin tai kaksi jauhoista kaurahiutaleisiin.

Kävi taistelussa miten tahansa, yksi on selvää: Mustikkapiirakkaa on saatava ainakin kerran kesässä, ellei kaksi tai kolme tai neljä tai viisikin.

Mustikkapiirakka (pyöreä vuoallinen, pellille kaksinkertainen)

125 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3,5 dl jauhoja
1/2 tl leivinjauhetta

mustikoita
perunajauhoja
sokeria

Voitele pirakkavuoka. Sekoita keskenään pehmeä voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmuna. Sekoita joukkoon jauhot ja leivinjauhe. Painele taikina vuoan pohjalle ja reunoille.
Täytä pohja sopivasti mustikoilla. Sihtaa päälle melko reilusti perunajauhoja ja sekoita se varovasti mustikoihin. Makeuta vielä sokerilla maun mukaan. Paista 180 asteessa 30-40 minuuttia.

Kahvittelun jälkeen.

Tomaattista broileripastaa

2009-07-25T06:13:00.000-07:00

Yhdenlainen broileripastaresepti. Perinteiseen tapaan nopea ja helppo valmistaa.

Tomaattinen broileripasta (1 nälkäiselle)

1 broilerin ohutleike tai puolikas rintafilee
1 kesäsipuli
hieman paprikaa
1 dl tomaattimurskaa
0,5 dl ruokakermaa
8 oliivia (saa laittaa yhdeksän)
suolaa
mustapippuria
oreganoa
1 tl sokeria
pastaa

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan.
Suikaloi broileri pieniksi suikaleiksi. Hienonna paprika ja sipuli. Leikkaa oliivit renkaiksi. Paista broilerisuikaleet lähes kypsiksi paistinpannulla ja lisää pannulle kypsymään sipulit ja paprikat. Kun vihannekset ovat pehminneet, lisää tomaattimurska,sokeri, ruokakerma sekä oliivit. Anna kiehua hetki kasaan. Mausta suolalla, pippurilla ja oreganolla. Sekoita kypsä pasta ja kastike keskenään.

Broileri-kasagne

2009-07-22T11:41:00.000-07:00

Keksin ryhtyä kokkaamaan lasagnen kaltaista laatikkoruokaa, jossa pastalevyjen virkaa toimittaisivat kesäkurpitsa- ja munakoisoviipaleet. Väliin tunkisin tomaattikastiketta broilerisuikalein ja valkokastiketta.

Ruoan nimi tuotti kuitenkin päänvaivaa. Eihän se nimi voinut olla kasvislasagne, sillä yleisesti kasvislasagnessa on pastalevyjen välissä kasviksia, ei jauhelihaa. Broilerimoussaka olisi vierinyt riskialueelle, sillä kesäkurpitsa, broileri, raejuusto ja perunan puuttuminen olisivat sotineet liiaksi alkuperäistä moussakaa vastaan. Jonkinlainen paistos - liian epämääräistä. Lopulta en voinut muuta kuin ahtaa kasvikset, broilerin ja lasagnen yhteen nimeen. Eihän broileri-kasagne loppujen lopuksi pöllömmältä kuulosta.

Idean toteutus oli sujuvaa ja ruoasta tuli yllättävän maukasta. Lopputulos vaikuttaa myös klassista lasagnea kevyemmältä, sillä hiilihydraattipommi pastan korvaavat raikkaat munakoisot ja kesäkurpitsat ja rasvaa tihkuvien juustojen tilalla on timmiä raejuustoa. Broilerikin hakkaa jauhelihan rasvan määrä- ja laatuvertailussa. Kasagnen ulkonäkö oli hieman homssuinen, sillä tomaatti ja valkokastike sulautuivat yhteen ja loivat jännittävän värisen kastikemeren, jossa kasvikset ja broilerisuikaleet uiskentelivat. Mutta tärkeintä on tietysti maku. Terveyspointeistani huolimatta kasagne oli makoisaa ja täyteläistä. Koostumus oli kastikkeinen, sillä eiväthän kasvisviipaleet ime nestettä pastan tapaan. Sen takia ruoka sopisi myös vaikka pastan kastikkeeksi - jolloin nimikikkailun ympyrä taitaisi sulkeutua.

Ja toki tämä resepti toimii myös kasvisversiona ilman broileria.

Broileri-kasagne

1 munakoiso
1 kesäkurpitsa
50-100g fetajuustoa

Broilerikastike:
oliiviöljyä
300g broilerin rintafileetä
1 sipuli
400g tomaattimurskaa ja yrttejä (tai yrtti-tomaattimurskaa)
suolaa ja pippuria

Valkokastike:
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2,5 dl maitoa
suolaa ja valkopippuria
200g raejuustoa

Viipaloi kesäkurpitsa ja munakoiso. Levitä viipaleet uunipellille ja paahda 250 asteessa n.10 min kunnes viipaleet saavat hiukan väriä.

Suikaloi broileripalat ohuiksi suikaleiksi. Hienonna sipuli. Paista broilerisuikaleet kypsiksi oliiviöljyssä ja lisää sipulit. Kuullota hetki ja lisää sitten tomaattimurska ja mausteet.

Sulata kattilassa voi. Lisäävehnäjauhot ja anna kiehua hetki. Lisää maito pikku hiljaa koko ajan sekoittaen. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää lopuksi raejuusto.

Kokoa kasagne voideltuun uunivuokaan. Levitä pohjalle 1/4 valkokastikkeesta. Levitä päälle puolet kesäkurpitsoista. Levitä seuraavaksi puolet broilerikastikkeesta ja päälle puolet munakoisoviipaleista. Munakoisoviipaleiden päälle jälleen puolet jäljellä olevasta valkokastikkeesta ja loput kesäkurpitsat. Kesäkurpitsojen päälle voi kuutioida fetajuuston. Lisää vielä loput broilerikastikkeet ja munakoisot ja levitä päällimmäiseksi valkokastiketta. Paista 200 asteessa n. 20-30 min.

Fougasse

2009-07-07T09:00:00.000-07:00

Sain lahjaksi Richard Bertinetin kirjan Leipää monella tavalla. Nopean tutustumisen ja ensimmäisen leivontakokeilun jälkeen voin suositella sitä kaikille leivänleipojille. Kirja puhuu kotona leivotun leivän puolesta - tietysti. Se tuo esiin itsekin viime aikoina pohtimani asian: kaupan leipien ainesosalista on nykyään usein jopa yli kymmenen aineksen mittainen ja leipiä yritetään parantaa mitä moninaisimmin lisäainein. Kotona leivottuun leipää tarvitaan vain jauhoja, hiivaa, vettä ja suolaa. Hassua.

Kirjan kuvitus on houkutteleva ja leipomisen työvaiheet on esitelty jopa kuvasarjoin. Erityisesti hienoa on se, että kirjan tekijä oli kokeillut leivontaa suomalaisilla jauhoilla ja sopeuttanut ohjeita suomalaiseen käyttöön!

Kirjassa esitellään muutama erilainen perustaikina, joita sovelletaan erilaisiksi leiviksi muotoilun tai lisämakuaineiden avulla. Päädyin itse kokeilemaan tekijän vinkistä tavallista valkoista leipätaikinaa ja leivoin siitä fougasseja. Taikinan leivonta tapahtui hieman eri järjestyksessä kuin yleensä, silti (tai juuri sen takia) leipä onnistui mainiosti. Yritinkin noudattaa ohjetta tarkasti ja ehkäpä tästä lähin tosiaan mittaan ainekset useammin vaaalla kuin litramitoilla. Vaivaus ilman jauhoja oli yllättävän helppoa. Ei pitäisi arastella tarttuvaa taikinaa, sillä vaivauksen myötä se alkaa myös irrota käsistä.
Leipä maistui myös hyvältä. Runsas maku saattoi johtua siitä, että kuoren osuus reiällisessä leivässä on varsin suuri. Kuorihan on usein leivässä se kaikkein maukkain osuus.

Fougasse 6 kpl

taikina:
500 g vehnäjauhoja
10 g hiivaa
10 g suolaa (laitoin 2 tl)
350 g huoneenlämpöistä vettä

Mittaa jauhot leivontakulhoon. Murenna hiiva joukkoon. Lisää suola ja vesi. Vaivaa taikinaa, kunnes se irtoaa kulhon tai pöydän pinnasta ja on kimmoisa ja pehmeä. Älä lisää jauhoja vaivaamisen aikana. Muotoile taikina palloksi ja laita kohoamaan kulhoon leivinliinan alle. Anna kohota kaksinkertaiseksi.
Lämmitä uuni 230-asteiseksi. Laita sinne lämpiämään leivinkivi tai uunipelti. Kumoa kohonnut taikina varovasti jauhotetulle pöydälle. Muotoile suorakulmioksi ja jaa kuuteen osaan. Leikkaa paloihin pitkiä viiltoja ja levitä niitä varovasti. Laita leivät jauhotetulle leivinpaperille ja liuuta varovasti kuuman uunipellin päälle uuniin. Roiskauta samalla hieman vettä uunin pohjalle (rapeuttaa leivän kuorta). Paista kullanruskeiksi leiviksi. Jäähdytä ritilällä peittämättömänä.

Marja-ajan mansikkaleivokset

2009-07-06T11:14:00.000-07:00

Otsikko on toki hieman harhaanjohtava, näihin leivoksiin kun sopivat myös pakastemarjat tai hedelmät. Marja-ajan käsite tulee siis ilmeisesti tässä tapauksessa laajentaa koko vuoteen.

Näyttävähköt murotaikinapohjaiset ja vaniljakreemitäytteiset leivokset on helppo valmistaa. Kolmesta työvaiheesta kahdessa voi vielä oikaista. Itsetehdyn murotaikinan sijaan voi käyttää valmista murotaikinaa ja vaniljakreemin voi luoda joko alusta asti itse tai valmisaineksia hyödyntäen. Itse tein mieluusti murotaikinan itse. Ohje löytyi Joka kodin leivontakirjasta. Tomusokerin käyttö pehementää murotaikinan koostumusta. Täytteeseen käytin kuitenkin vaniljakastikeaineksia. Vaniljakastikejauheesta syntyy oivallinen kreemi, kun nesteenä käyttää maidon sijaan kermaa ja nesteen määrää vähentää. Lisäksi maustoin kreemiä mantelimassalla (tai ainakin kuvittelin luoneeni siihen vivaihteikkaan makulisän).

Marja- tai hedelmäleivokset (pohjataikinasta riittää n. 10 pohjaan, täytettä n. 6 leivokseen)

murotaikina:
220g vehnäjauhoja
110g voita
50 g tomusokeria
1 keltuainen
ripaus suolaa

vaniljakreemi:
1 pss vaniljakastikeainesta
2 dl kermaa
mantelimassaa

päälle:
sesongin marjoja, pakastemarjoja tai hedelmiä
0,5 dl hyytelösokeria
1 dl vettä

Nypi taikinan ainekset yhteen pehmeäksi ja kimmoisaksi taikinaksi. Muotoile palloksi ja laita jääkaappiin tunniksi. Kauli sitten taikinasta pieniä ympyröitä ja painele ne leivosvuokien tai muffinssipellin syvennyksien pohjalle ja reunoille. Laita raaan pohjan päälle taikinaa myötäilevä folio ja täytä pohja herneillä (tämä estää taikinaa valumasta reunoilta pohjalle paiston aikana). Paista 175-200 asteessa n. 10-15 min. Jäähdytä pohjat.

Sekoita vaniljakastikejauheen joukkoon kerma ja anna seistä muutama minuutti. Raasta joukkoon mantelimassaa. Levitä täyte leivospohjille. Asettele kreemin päälle marjoja tai hedelmiä. Kiehauta kilteen vesi kattilassa ja lisää sokeri. Anna kiehahtaa uudelleen. Sivele pullasudilla kiillettä marjojen päälle. Anna jäähtyä. Säilytä jääkaapissa tai tuhoa syömällä.

Kotijäätelön kylmänviileä hyökkäys

2009-07-05T09:11:00.000-07:00

Kyllä, kotijäätelö on tehnyt kylmänviileän hyökkäyksen sydämeeni.

Jäätelön valmistukseen ryhtyminen oli ensin vain sivupolku, jolle piti astua kermapurkin parasta ennen -päiväyksen umpeutuessa. Jäätelön valmistusidea sai kuitenkin suunnitteluvaihteen päälle ja aloin heti tutustua erilaisiin jäätelöresepteihin. Reseptejä tutkailtuani totesin, että jäätelön valmistuksessa luovuus lienee valttia, joten en noudattanut orjallisesti mitään erityistä reseptiä.

Tahdoin maustaa jäätelön jollain makealla ja aromikkaalla raaka-aineella. Kinuskin valmistukseen ei ollut aineksia, keksejä en ehtinyt leipoa, mutta manteli-nougat-krokantti onnistui nopeasti.

Ennen jäätelön valmistukseen ryhtymistä suhtauduin tulevaan lopputulokseen epäilevästi. Tavoitteena oli saada kermapurkki käyttöön, ei sen enempää. Pikkuhiljaa valmistuksen edetessä huomasin kuitenkin, että tästä saattaakin tulla jotakin varsin mieluista. Saatuani seoksen pakastimeen aloin jo suunnitella seuraavan jäätelön maustamista. Sain jäätelön vasta iltamyöhään pakastimeen, joten jouduin odottamaan maistamista seuraavaan päivään. Enkä tosiaan joutunut pettymään valmiin jäätelön makuun ja koostumukseen. Pikainen mantelikrokanttivirityskin toimi muikeasti, ruokosokerin paahdettu aromi ja mantelit olivat onnistunut yhdistelmä.

On siis erittäin mahdollista, että ryhdyn jäätelön valmistukseen piakkoin uudelleen. Minua viehättää erityisesti valmistuksen monet mahdollisuudet; onhan jäätelön maustamisessa vain oma luovuus rajana! Erilaisista hedelmistä, marjoista, karkeista, kekseistä, kakuista, pähkinöistä ja kastikkeista voi luoda rajattomasti jäätelömakuja. Ja vaikka valmistus ei ole hurjan monimutkaista, prosessi vaatii tietynlaista aktiivisuutta ja tarkkuutta, varsinkin ilman jäätelökonetta. Plussana on myös se, että jäätelömassaan käytetään keltuaisia, joita jää usein yli esimerkiksi valkuaismunakkaista. Pakastetutkin keltuaiset sopivat tähän reseptiin, joten onhan jäätelön valmistus taloudellistakin!

Kotijäätelö - perusmassa (ohje sovellettu HS-ruokavuosi -kirjasta)

5 keltuaista
1-1 1/2 dl sokeria (riippuu makuaineiden makeudesta)
2 dl kermaa
2,5 dl maitoa

Vatkaa vesihauteen kestävässä kulhossa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Kuumenna samalla kerma ja maito kiehuvaksi kattilassa. Vatkaa kerma-maitoseos keltuaisvaahdon joukkoon. Kuumenna seosta kulhossa, joka on asetettu hiljalleen kiehuvan vesikattilan päälle. Sekoita massaa koko ajan, kunnes se saostuu. Tämä vie n. 10 min. Jäähdytä seos täysin kylmässä vesihauteessa. Tässä vaiheessa voit lisätä makuaineet.Siirrä pakastimeen jäätymään. Vatkaa seosta voimakkaasti puolen tunnin tai tunnin välein , kunnes massa alkaa jähmettyä. Raskaat makuaineet, kuten pähkinät tai suklaapalat, kannattaa lisätä vasta massan jähmettyessä, jotta ne eivät vajoa seoksen pohjalle. Jäädytä lopullisesti ja säilytä pakastimessa.

Mantelikrokantti

mantelirouhetta
ruokosokeria tai sokeria

Paahda mantelirouhetta kuivalla pannulla. Vuoraa foliolla pieni vuoka ja voitele pohjalta. Kaada mantelirouhevuoan pohjalle. Sulata sokeri paistinpannulla ja kaada mantelirouheen päälle. Anna jäähtyä. Murskaa jähmettynyt ja jäähtynyt krokanttilevy rouheeksi.

Mehevä raparperi-mansikkakakku

2009-07-01T23:39:00.001-07:00

Raparperi ja mansikka ovat kaikille taatusti tuttu makupari. Mansikoita upotetaan raparperisoppaan ja mansikkakakkuun piilotetaan raparperihilloketta. Kaupan hyllyilllä komeilee luultavasti useitakin jogurtti- tai viilimakuja, joissa raparperi ja mansikka kohtaavat. Vasta tänä keväänä oivalsin kuitenkin yhdistää ne kakkuun tai piirakkaan varsin helpolla ja mehevällä tavalla. Epäilen, että oivallukseni ei ole oikea uusi oivallus, olen vain raparperileivonnan kehityksen kärjestä jäljessä. Silti uskon, että tämä kakku/piirakka/torttu noussee yhdeksi kesäleivonnaissuosikikseni.

Yksinkertaiseen kakkutaikinaan siis upotetaan raparperipaloja ja kakku paistetaan kakkuvuoassa. Valmis kakku halkaistaan ja täytetään ja koristellaan kerma-rahkalla ja mansikoilla. Jos pohjaa on vaikea halkaista, voi täytteet heittää vain kakun päällekin.
Luultavasti ihastuin tähän monesta syystä. Ensinnäkin, tavalliseen mansikkakakkuun verrattuna pohja on paljon mehevämpi ja maukkaampi, koska se toimii raparperipiirakkana sellaisenaankin. Toisaalta, tavalliseen raparperipiirakkaan verrattuna kakku on makeampi kokonaisuutena. Normaalistihan raparperit maustetaan vielä erikseen sokerilla, mutta nyt siihen ei ole syytä, sillä taikina itsessään, sekä kermavaahto ja mansikat, ovat makeita. Lisäksi kakku ei vaadi mitään ylimääräistä kikkailua. Pohjan ohje ei voisi olla simppelimpi ja täyte on ehkä vieläkin yksinkertaisempi. Huomaan luoneeni ristiriitaisen virkkeen. Ehkä on parempi antaa ohjeen puhua puolestaan.

Mehevä raparperi-mansikkakakku (pohjan ohje Pirkan paras keittokirja)

Pohja:
150g margariinia tai voita
1 1/4 dl maitoa
2 kananmunaa
2 dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
(1 tl kardemummaa)
raparperipaloja

Täytteeksi:
2 dl vispikermaa
1/2 prk maitorahkaa
sitruunamehua
tomusokeria
vaniljasokeria

Leikkaa kakkuvuoan pohjalle leivinpaperista ympyrä. Voitele ja korppujauhota vuoan reunat. Sulata rasva ja kaada joukkoon maito. Anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita muna-sokerivaahtoon rasva-maitoseos. Lisää joukkoon jauhoseos. Kaada vuoan pohjalle puolet taikinasta ja puolet raparpereista. Kaada loput taikinasta päälle ja raparperit taikinan päälle. Paista 175 asteessa n. 50-60 min.
Anna kakun jäähtyä vuoassa. Irrota leivinpaperi pohjasta ja leikkaa pohja kahteen osaan. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää rahka ja mausta sokereilla ja sitruunamehulla. Viipaloi mansikat. Täytä ja koristele kakku vaahdolla ja mansikoilla.

Kesäkesäkesäruokaa

2009-06-28T08:07:00.000-07:00

Kesäruokaa ei voita mikään. Oikeasti.

Tietysti kesäruoan määritelmä voi olla varsin lavea, mutta minun määritelmääni ei voita mikään. Kesäruoka ei ole välttämättä grillimakkaraa ja jäätelöä, vaikka voi se sitäkin olla. Minulle kesäruoka on uusia ruokia. Siis uusia perunoita, uusia porkkanoita, uusia punajuuria. Tuoreita mansikoita, paikallisia tomaatteja ja kurkkua. Raparperia omasta maasta. Myöhemmin vadelmia ja mustikoita lähimetsistä.

Tällaisten yksinkertaisten raaka-aineiden valmistaminen ruoaksi on yksinkertaista. Perunat keitetään. Porkkanat keitetään (tai ei keitetä). Punajuuret keitetään. Mansikat syödään. Tomaatit ja kurkut syödään. Raparperi pilkotaan piirakkaan. Vadelmat ja mustikat syödään.

No vakavasti puhuen, kesäruoka on yksinkertaista, vaikka raaka-aineillekin tekisi jotakin monimutkaisempaa kuin keittäminen. Tämä siksi että tuoreita ja ihania raaka-aineita ei liiallisella kikkailulla edes kannata muokata murkinaksi. Ja vaikka ivallisesti syrjäytin makkaran ja jäätelön kesäruokien ykköspaikalta, ei sovi unohtaa grillin tuomia mahdollisuuksia kasviksien, broilerin ja kalan valmistuksessa. Yksinkertainen marinadi broilerifileeseen ja grilliritilälle. Käännä. ota pois grillistä. Syö. Yksinkertaista! Jäätelön viileää hurmaavuutta ei myöskään sovi moittia, varsinkaan kesähelteiden aikaan. Eihän sitä talvella edes tee mieli.

Tänään kesäruokaa edustivat grillatut broilerinfileet, rosmariiniperunat ja isoäidin salaatti.

Grillatut broilerinfileet
6 ohutta fileetä/leikettä

Marinadi:
0,25 dl sitruunamehua
2 tl valkoista balsamicoa
2 tl hunajaa
0,5 dl oliiviöljyä
2 tl raastettua sitruunankuorta
2 tl suolaa
runsaasti mustapippuria
1 tl paprikajauhetta
3 tl yrttejä (basilikaa, persiljaa, timjamia)
1/2 valkosipulinkynsi murskattuna

Sekoita marinadin ainekset. Kaada fileiden päälle. Anna marinoitua vähintään tunti, mielellään useampikin. Grillaa muutama minuutti molemmin puolin.

Rosmariiniperunat

pieniä uusia perunoita
oliiviöljyä
tuoretta rosmariinia
mustapippuria
suolaa

Keitä perunat lähes kypsiksi. Kaada ne uunivuokaan. Huljauta päälle oliiviöljyä. Kääntele perunoita. Mausta runsaasti pippurilla, suolalla ja rosmariinisilpulla. Paahda kuumassa 250-asteisessa uunissa mielellään grillivastuksilla kunnes perunoiden pinta on ruskistunut ja paahtunut. Kääntele perunoita vuoassa välillä.

Isoäidin salaatti (sovellus kirjasta Ruokatorstai (HS) )

1-2 kerää keräsalaattia
1 kurkku
3 kananmunaa
1,5 dl kermaa
1 rkl sinappia
3 rkl etikkaa
1 rkl sokeria

Revi kulhoon salaatti ja viipaloi kurkku. Keitä kananmunat koviksi. Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi. Erottele munista valkuaiset ja keltuaiset. Muserra haarukalla valkuaiset salaatin joukkoon. Muussaa keltuaiset haarukalla erittäin hienoksi. Lisää keltuaisten joukkoon sinappi, sokeri ja etikka ja sekoita tahnamaiseksi. Sekoita keltuaismassa kermavaahtoon. Kaada kastike salaatin joukkoon ja sekoita. Kastikkeen voi toki tarjota myös erikseen.

Näin vehreään salaattiin kun lisää vanhan ajan kastikkeen...

...syntyy näin viehättävä ilmestys kesäruokapöytään!

Nopea kesävihannespaistos

2009-06-17T10:34:00.000-07:00

Kiireessä valmistuu helposti ja nopeasti paistos kesävihanneksista. Paistokseen voi siis lisätä myös broileria, kuten tällä kertaa. Pelkkä kasvipaistos maistuu myös herkulliselta esimerkiksi raejuuston kanssa. Paistoksen voi syödä sellaisenaan, mutta olettaisin vahvasti, että se sopii myös pastakastikkeen sijaiseksi. Lisäksi veikkaan, että broilerin sijaan esimerkiksi jauheliha sopii paistokseen. Tässä kuitenkin broilerilla terästetty versio.

Nopea kesävihannespaistos

1 broilerin rintafilee
1 kevään pieni sipuli varsineen
puolikas pieni kesäkurpitsa
puolikas paprika
1 tomaatti
1 rkl tomaattipyrettä
kuivattua basilikaa
suolaa
mustapippuria

Leikkaa broileri sopivan kokoisiksi suupaloiksi. Viipaloi sipuli ja kesäkurpitsa, hienonna paprika ja tomaatti. Kypsennä broileria oliiviöljyssä paistinpannulla. Kun broilerit ovat lähes kypsiä, lisää sipuli. Hetken paistamisen jälkeen lisää järjestyksessä paprika, kesäkurpitsa ja tomaatti. Mausta tomaattipyreellä ja mausteilla. Syö!

Biscotti? Cantucci? Mantelikorppu!

2009-06-17T06:38:00.000-07:00

En kykene kertomaan hauskaa tarinaa tai nasevaa muistoa näistä italialaisista mantelikekseistä vaikka kovasti haluaisinkin. En nimittäin edes muista, koska ensimmäisen kerran maistoin niitä. Viehätyin kuitenkin heti. Joka tapauksessa niiden mausta tulee mieleen Keski-Eurooppa ja kahvihetki.

Toivoisin tietysti, että osaisin edes kertoa historiaa keksien takaa. Mutta kun en tiedä. Internetistä varmasti löytyy. Minua hieman arveluttaa myös puhua italialaisista mantelikorpuista, koska en ole Italiassa aitoja edes maistanut! Luotan kuitenkin lukuisten resptihakujeni suoltamaan tietoon, ja rohkenen väittää että tämän kaltaisia keksejä myös Italiassa leivotaan. Ja leivottiin. Ihan ensimmäiseksi.

Nämä mantelikorput ovat nimensä mukaan kovia kuin korput. Mutta muuten varsin hienostuneita. Marenginkaltaiseen, makeaan, rasvattomaan taikinaan on upotettu paahdettuja manteleita ja mausteena on vaniljaa ja kanelia tai sitruunaa. Sitruuna lienee traditionaalisempaa, mutta kaneli sopii mielestäni erityisen mainiosti manteliin.

Ohje on alla, kopioituna suoraan täältä.

Mantelikorput Toscanasta

200 gr murskattuja manteleita

3 kananmunaa

3 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

suolaa

1 sitruunan kuori

6 1/2-7 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Lämmitä uuni 175 asteeseen.Paahda manteleita paistinpannulla ja anna jäähtyä.Erottele munankeltuaiset valkuaisista.Sekoita keltuaiset, sokeri ja vaniljasokeri kulhossa.Vatkaa munanvalkuaiset ja suola kovaksi vaahdoksi ja yhdistä nämä kaksi sekoitusta.Lisää raastettu sitruunan kuori ja mantelit.Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Lisää muihin aineisiin ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.Jaa taikina kahteen osaan ja pyörittele niistä kaksi paksua pitkoa. Asettele leivinpaperilla.Paista uunin keskiosissa noin 35 minuuttia.Ota pelti pois uunista ja jaa pitkot noin 1 cm levyisiin siivuihin.Anna jäähtyä.

Lusikan muotoisia leipiä

2009-06-15T07:31:00.000-07:00

Eli pikkuleipiä. Toisin sanoen lusikkaleipiä.

On vaikea kuvitella isojen juhlien järjestämistä ilman lusikkaleipien tekemistä. On vaikea kuvitella myöskään joulua ilman lusikkaleipiä. Juhlakiireen yksi tärkeä osa on lusikkaleipien teko ja täyttö edellisenä iltana. Niiden värkkääminen on hieman hidasta puuhaa, sillä työvaiheita on useita. Siksi kiireessä tietysti helpottaa, jos tekijöitä on useampi. Luultavasti siksi lusikkaleipien teko on tietyllä tavalla talkoomeininkiä, vaikkakin yleensä kaksi tekijää riittää ja riippuen lusikkaleipien määrästä, yksinkin "urakasta" selviää. Toisaalta pikkuleipien muotoilu yhdessä taikinakattilan ääressä on äärimmäisen mukavaa seurustelua. Ehkä valmistukseen ei varsinaisesti koskaan tarvita talkoomeininkiä, mutta lusikkaleipien muka monivaiheinen tekeminen on vain sopiva tekosyy viettää aikaa yhdessä ja luoda juhlatunnelmaa.

Lusikkaleivät kuuluu valmistaa tietysti mummin reseptin mukaan. Taikinaan pitää käyttää erikoishienoa sokeria ja puolikarkeita vehnäjauhoja. Voita ei missään tapauksessa saa korvata millään margariineilla. Meillä valmiita lusikkaleipiä ei ole koskaan pyöritelty sokerissa, kuten useimmat reseptit opastavat. Tuskin se makuun hurjasti vaikuttaa, mutta kyseessä taitaa olla "näin meillä on aina tehty ja tullaan tekemään vastedeskin" -asia.

Lusikkaleivistä puhuttaessa jossain vaiheessa keskustelu alkaa väistämättömästi velloa lusikkamallin ympärillä, varsinkin jos keskustelijoina on keski-ikäisiä lusikkaleivänleipojia. "Ei näillä nyky-hackmaneilla saa minkäänlaisia lusikkaleipiä aikaan, pitää olla vanhanaikainen lusikka missä on syvä lusikanpesä!" Niinpä niin. Entä jos toiveena onkin hieman ohuempia lusikkaleipiä? Toisaalta itse en ole tehnyt lusikkaleipiä koskaan sellaisilla syvillä vanhoilla lusikoilla, joten mistä minä tiedän? Ehkä en kuitenkaan ole sitten koskaan vielä tavoittanut hackmaneillani sitä lusikkaleivän ominta olemusta. Pitää kai suunnata kirppikselle etsimään syviä vanhoja lusikoita.

Lusikkaleivän täyttäminen on valmistuksen ainoa vaihe, jossa mielestäni voi ryhtyä luovaksi. Perinteisiä täytemakuja, appelsiinia, aprikoosia ja vadelmaa ei finaalissa voi kuitenkaan mikään voittaa, mutta on mukavaa kokeilla muitekin makuja, kuten mustikkahilloa tai karviais-porkkanamarmeladia.

Lusikkaleivät

200 g voita
150 g sokeria
250 g vehnäjauhoja
1 tl soodaa

Keitä voita kattilassa niin että se kiehuu kunnolla, älä kuitenkaan ruskista. Laita kattila jäähtymään vesihauteeseen. Lisää sokeri ja hämmennä, kunnes massa jähmettyy paksuksi ja vaaleankeltaiseksi. Sekoita joukkoon keskenään sekoitetut jauhot ja sooda. Muotoile pikkuleiviksi jälkiruokalusikan avulla. Paista 200 asteessa vaaleanruskeaksi n. 5-10 min.
Täytä jäähtyneet pikkuleivät marmeladilla.

Mustaherukka-suklaabrowniekakkupalat ja sitruunainen mansikkatäytekakku

2009-06-10T09:46:00.000-07:00

Yritänkö ylittää itseni mahdollisimman pitkillä ruokien nimillä? Ehkä.
Yritänkö ylittää itseni myös monimutakisilla otsikoilla? Ehkä.

Juhlapostauksista ensinnä vuorossa siis mustaherukka-suklaabrowniekakku. Mielestäni kyseessä on juhlapöydän kuningatar, mutta se voi johtua suklaabrowniepohjasta. Rakastan brownieita. Tosin tässä kakussa makeaa ja tuhtia browniepohjaa tasapainottaa mainiosti raikas herukkavaahtopäällys. Näin makuparit raikas-täyteläinen, keveä-tuhti, ja marjainen-suklainen toteutuvat tässä kakussa sopivasti.

Pohjaksi pistetaan siis suklaabrowniepohja, jonka salaisuus on voi, sokeri ja suklaa. Toivottavasti en paljastanut liikaa. Pohjaa ei saa paistaa liikaa, vaan sen pitää jäädä kostean meheväksi, mutakakun tapaan.

Päälle tehdään kuohkea ja raikas mustaherukkavaahto, joka hyydytetään liivatteella. Vaahtoon tulee yksinkertaisesti vain marjoja, sokeria, kermaa ja liivatetta.

Kakku kruunataan mustaherukkakiilteellä, joka on hyydytetty hyytelösokerilla. Ainakin oman kokemukseni mukaan se toimii hyvin, ja kiilteestä tulee kauniisti leikkautuva. Kiilteen levittäminen tasaisesti voi tosin olla hankalaa, varsinkin jos vaahto on levittynyt (levitetty, ei se tsestään siihen leviä, vika on leipojassa!) muhkuraisesti tai kaltevasti pohjan päälle. Mielestäni keikki ja kiille maistuvat kuitenkin aivan yhtä herkullisilta, oli kiille levitetty tasaisesti tai ei.

Toinen kahvipöydän makea kakku oli sitruunainen mansikkatäytekakku. Idean juuri oli tietysti lemon curd. Tosin lopullisessa kakussa sitruunan maku jäi vain häivähdykseksi. Yritin sellaista lopputulosta, jossa lemon curd ei hallitsisi kakun makua, mutta maku jäikin liian heikoksi. Kehittämisen varaa...

Muuten kakku oliki varsin mukavan makuinen perinteinen täytekakku. Väliin pilkottiin banaania ja viipaloitiin mansikkaa. Kuorrutus syntyi maitorahkasta ja vispikermasta. Osa kakuista sai koristeekseen pakastevadelmakiilteen, osa tuoreita mansikoita. Kakku maistui raikkaalta, ainakin siihen sunnuntai-illan viidenteen palaan asti.

Mustaherukka-browniekakku (alkuperäinen resepti Glorian ruoka & viini, tässä reseptissä pieniä muutoksia)

Brownie-pohja:
150 g tummaa suklaata
250 g voita
100 g saksanpähkinöitä (tai manteleita)
3 1/2 dl sokeria
3 kananmunaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja

Rouhi pähkinät tai mantelit karkeaksi ja paahda rouhetta kuivalla pannulla. Älä käristä pähkinöitä! Sulata kattilassa miedolla lämmöllä suklaa ja voi. Mittaa sokeri kulhoon ja kaada voi-suklaaseos päälle. Sekoita tasaiseksi ja anna jäähtyä. Lisää seokseen kananmunat koko ajan vatkaten. Lisää lopuksi jauhot ja pähkinärouhe. Kaada taikina leivinpaperoituun uunivuokaan (n. 30x20cm). Kypsennä n. 20-30 min 180 asteessa. Pohja saa jäädä hieman kosteaksi. Anna pohjan jäähtyä täysin vuoassaan ennen siirtämistä. Lämmin brownie-pohja hajoaa helposti.

Mustaherukkavaahto:
400g pakastettuja mustaherukoita
6 liivatelehteä
1 1/2 -2 dl tomusokeria
4 dl vispikermaa

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sulata marjat lähes suliksi ja soseuta ne sauvasekoittimella. Mausta sose tomusokerilla. Vaahdota kerma. Sekoita kermaan mustaherukkasose. Lämmitä tilkka vettä kattilassa ja liuota siihen liivatelehdet. Lisää liivatteet vaahtoon ohuena norona koko ajan sekoittaen.

Kakun kokoaminen:
Browniepohja on syytä paistaa korkea- ja suorareunaisessa uunivuoassa. vuoraa vuoka leivinpaperilla niin, että reunoille jää kaistaleet leivinpaperia. Jäähtynyttää brownie pohjaa voi vielä muotoilla reunoilta. Levitä mustaherukkavaahto browniepohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti. Tee lopuksi vaahdon päälle kiille mustaherukkamehusta ja hyytelösokerista sokeripakkauksen ohjeen mukaan. Kiilteen levityksessä pitää olla varovainen, silla kuuma kiille solahtaa helposti vaahdon sisään.

Sitruunainen mansikkatäytekakku

Pohja:
3 kananmunaa
3 dl sokeria
1 1/2 dl kiehuvaa vettä
3 dl vehnäjauhoja
1 1/2 rkl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

Vatkaa kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kiehuva vesi vähän kerrallaan, koko ajan vatkaten. Sekoita keskenään loput kuivat aineet ja lisää taikinaan. Voitele ja korppujauhota pyöreä kakkuvuoka (24 cm) ja kaada taikina vuokaan. Kypsennä 175 asteessa n. 45-60 min.

Väliin:
tuoreita mansikoita
banaaneja
lemon curdia (ohje täällä)
vispikermaa
maitorahkaa
tomusokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää joukkoon maitorahkaa. Sekoita vaahtoon runsaasti lemon curdia. Hienonna banaanit. Viipaloi mansikat. Kostuta kolmeen osaan leikatut kakkupohjat kevyesti vaniljalla maustetulla maidolla. Levitä pohjalle lemon curd -vaahtoa. Levitä päälle banaanit ja mansikat. Tee sama toiseen kerrokseen.

Kuorruta kakut tomusokerilla tai sokerilla makeutetulla vispikerma- maitorahkaseoksella.

Broileri-kolmio-neliö-leivät

2009-06-02T10:31:00.000-07:00

Ajatus broilerileivistä syntyi noin vuosi sitten senaikaisen Maku-lehden ilmestyessä. Lehdessä oli Caesar-salaatti -vivahteisten broileripatonkien ohje, johon ihastuin heti. Pariin kertaan leipiä kokeiltuani jouduin kuitenkin toteamaan, että caesar-kastikkeen teko ei onnistu pomminvarmasti. En kyennyt sujuvasti tekemään maukasta kastiketta, vaan aina tuntui, että jotain puuttui tai että jotain oli liikaa. Päätin, että en ota riskiä juhlatarjoiluun. Lisäksi ajattelin, että caesar-kastikkeen vahva maku voi olla liian sotaisa kahvin kanssa nautittuna.

Alkoi uuden broilerileivän kehittely. Kumppaneiksi päätin valita majoneesin ja persikan. Majoneesia maustoi curry ja mangosose. Yllätyksekseni kehitin loistavan majoneesin heti ensi yrityksellä.
Ensin mielessä oli patonkiviipale, jonka päällä olisi salaattia, majoneesia, broileriviipale ja persikkaviipale. Kyseisestä leipämallista olisi kuitenkin seurannut vain ongelmia. Ensin luirunliukas persikkaviipale olisi livennyt pois leivältä, minkä jälkeen kahvittelija olisi todennäköisesti tuhrinut sormensa majoneesiin.

Lopulta leivästä tuli kolmioleipä. Tai oikeammin neliöleipä. Oikea koko kahvipöytään oli neljään osaan leikattu paahtoleipä. Kahden moniviljapaahtoleivän välissä oli broileri-persikka-majoneesisekoitus ja salaattiviipale. Juhlakoristeena kirsikkatomaatti. Ei pöllömpää.

Broilerileivät

majoneesi:
1 dl kevytmajoneesia
1 dl kevytranskankermaa
1/2 dl mangososetta
2 tl currya
1 tl paprikajauhetta
1 tl hunajaa
mustapippuria

Sekoita ainekset yhteen.

leivät:
mangomajoneesia
kypsää broileria
säilykepersikoita
jääsalaattia
(kevytlevitettä)
moniviljapaahtoleipää

Leikkaa broileri aivan pieniksi kuutioiksi. Hienonna myös persikka yhtä pieniksi kuutioiksi. Sekoita yhteen majoneesi, broileripalat ja hienonnetut persikat. Leikkaa vastakkaiset paahtoleipäpalat neljään osaan. Tai älä leikkaa jos olet ahne ja syöt koko leivän. Täytä leivät broileriseoksella, toisen puolen voi voidella kevytlevitteellä (tai voilla!) lisää salaattiviipale ja yhdistä puolet. Seivästä leivät cocktailtikulla ja koristele kirsikkatomaatilla.

Juhlahumua

2009-06-02T01:25:00.000-07:00

Sitä on ollut ilmassa koko toukokuu. Syynä omat lakkiaiset ja niiden järjestelyt. Ihanat järjestelyt! Sain kerrankin leipoa ja suunnitella ja puuhastella keittiössä lähes tarpeeksi. "Lähes" johtuu siitä, että juhlien aikaan jouduin pysymään poissa keittiöpuuhista, vaikka mieli olisi tehnyt tarjoiluja kattamaan. Ehkä kuitenkin nautin myös juhlakaluna olosta.

Tarjoiluna oli kahvipöytä suolaisin ja makein tarjottavin. Suolaiseen osioon päätyivät aurajuustovoileipäkakku, broilerileivät ja kalatäytteiset munakasrullat. Makeita tarjottavia pöydässä olivat sitruunainen mansikkatäytekakku, mustaherukka-suklaabrowniekakku ja lusikkaleivät. Välimuotokategoriassa tarjolla olivat suolasarvet ja vadillinen hedelmiä. Kaikki tehtiin itse. Taisin nauttia tekemisestä yhtä paljon kuin itse juhlista. Myös suunnitteluosio oli mieleeni. Taidan perustaa cateringfirman tai leipomon. Ainakin joskus.

Tarjottavia tehtiin paljon. Tällä kertaa hieman liikaa. Ennen juhlia huolestuimme vuorotellen äitini kanssa, riittävätkö tarjoilut vai jääkö käsiimme puolet valmistetuista herkuista. Päädyimme tekemään varmasti tarpeeksi, mikä johti siihen, että kekkereiden jälkimaininkeihin jäi keinahtelemaan kolme ja puoli täytekakkua ja yli puolet mustaherukkakakusta. Emme murehtineet asiaa, silla suolaisen sektorin muonien määrä osui napakymppiin. Hedelmävati kuumana päivänä nassahti kohdilleen, ainakin järjestelyvastaavien arvion mukaan.

Kameraakaan en tohtinut ottaa hyppysiini juhlien aikaan, mikä harmittaa minua. Kuvat kaikista tarjoiluista jäivät ottamatta. Mutta aina ei voikaan saada kaikkea.

Tulossa postauksia kahvipöydän muonituksista.

Spaghetti bolognese

2009-05-16T05:28:00.000-07:00

Ei tarvitse selitellä. Tuttu ja turvallinen, mutta äärimmäisen herkullinen - spaghetti bolognese. Siis spaghettia ja jauhelihakastiketta. Sopii mainiosti myös pakastettavaksi. Kuvan pasta-annos on juuri pakastetusta kastikkeesta, mutta pasta ei tosin ole spaghettia, vaan italiasta tuotua jännänmuotoista kuviopastaa.

Spaghetti bolognese

oliiviöljyä paistamiseen
700g jauhelihaa
1 pkt pekonia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 porkkanaa
puolikas kesäkurpitsa
lihaliemikuutio
suolaa
pippuria
3 rkl tomaattipyreetä
1 kg tomaattimurskaa
2 dl vettä (tarpeen mukaan lisää)
kuivattua basilikaa

Paista pekonit rapeiksi kasarin pohjalla ja nosta sivuun. Paista jauhelihat kypsäksi paistinpannulla ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada pekonien joukkoon. Hienonna porkkanat, sipuli, valkosipuli ja kesäkurpitsa. Kuullota kasviksia paistinpannulla öljyssä. Lisää nekin kasariin. Kuumenna kasaria miedolla lämmöllä ja lisää ainesten joukkoon lihaliemikuutio, tomaattipyree, tomaattimurska, basilika ja vesi. Anna porista hiljalleen 30-60 min, tai vaikka 2 tuntia. Tarkista maku. Tarjoile keitetyn spaghetin kanssa. On mielestäni sallittua käyttää muitakin pastalaatuja. Raastettu parmesan kruunaa annoksen. Ja ketsuppiakin saa lorauttaa päälle, jos mieli tekee.

Kurmeeruokaa kertakäyttölautasilta

2009-05-15T01:14:00.000-07:00

Keittiömme joutui parin päivän evakkoon pienen remonttirupeaman johdosta. Ruokahuolto oli siis suunniteltava tilanteen mukaan. Ja tilannehan koostui mikroaaltouunista, jääkaapista ja kahvinkeittimestä. Jääkaapin ja ruokavaraston sisältö koostui lähinnä salaattitarvikkeista, kaurahiutaleista, tonnikalapurkista ja keitetyistä kananmunista. Gourmet-ruoista oli turha edes haaveilla (haaveilun tasolle taidetaan muutenkin jäädä gourmet-ruoista puhuttaessa), mutta kurmeen tasolle saattoi pyrkiä jotenkuten.

Muistelinpa siis tänään lounasaikaan, että ainakin kananmunat ja tonnikala kuuluvat Nizzan salaattiin. Siispä kasaamaan lounaaksi nizzamaista salaattia käsillä olevista aineksista.

Nizzamainen salaatti (ehkä jostain Nizzan lähistöltä) 1 hengelle

2 kananmunaa
1/2 prk tonnikalaa vedessä
pala kurkkua
tomaatti
lehtisalaattia
oliiviöljyä
suolaa
kuivattua basilikaa

Keitä kananmunat kypsiksi ja jäähdytä. Pilko salaattiainekset lautaselle. Kasaa päälle tonnikalaa ja kananmunat puolikkaina. Lirauta päälle oliiviöljyä, suolaa ja basilikaa. Nauti.

Tästä salaatista ei tainnut tulla loppujen lopuksi kovinkaan nizzalainen. Perinteisistä ainesosista kun puuttuivat perunat, pavut, sardellit ja oliivit. No rutiköyhän miehen Nizzan salaatti. Ehkä lähitulevaisuudessa kokoan lautaselle hieman autenttisemmankin version.

Korvapuustei ja karjalanpiirakoit

2009-04-29T11:18:00.000-07:00

Voiko olla enää suomalaisempia kahvipöydän tarjottavia kuin korvapuustit ja karjalanpiirakat? Ei minusta.

Korvapuusteista olen tällä kertaa erityisen ylpeä. Aikaisemmilla leivontakerroilla pullat ovat aina rupsahtaneet paistovaiheessa varsin jännittäviin muotoihin. Ne ovat kyllä maistuneet syötäviltä ja jopa hyviltä, samoin kohoaminen ei ole ollut ongelma. Mutta tiedättehän korvapuustin kauniin ja täyteläisen muodon? Sen, jossa pulla on symmetrinen ja kanelikierteet voi havaita herkullisina molemmin puolin pullaa, hieman vinosti. Siihen en ole yleensä yltänyt. Ueimmiten pullat ovat kohoamisvaiheessa kierähtäneet kyljelleen tai avautuneet kierteiltään tai pulskistuneet muodottomiksi. Mutta näistä pullista onnistuin tekemään jo melkein täydellisiä. Ei niistä koskaan voi siis täydellisiä tulla, mutta näitä jo kehtasi antaa äidin viedä työpalaveriin tarjolle.

Korvapuustit n. 12 kpl

3 dl maitoa
25g hiivaa
1 muna
1 dl sokeria
vajaa 1 tl suolaa
1-2 tl kardemummaa
100g voita
7-10 dl vehnäjauhoja
Täytteeseen:
voita, kanelia ja sokeria
Pinnalle:
kananmuna ja raesokeria

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää sokeri, suola, kardemumma ja muna. Alusta taikinaan vehnäjauhoja. Alustuksen loppuvaiheessa lisää pehmeä tai sulatettu voi. Alusta loput vehnäjauhot taikinaan, kunnes siitä tulee pehmeä pallo. Kohota peitettynä huoneenlämmössä noin tunti. Kauli taikina ohuehkoksi levyksi. Levitä pinnalle pehmeää voita ja ripottele päälle kanelia ja sokeria. Rullaa rullaksi. Leikkaa rullasta leveitä paloja, toiselta puolelta hieman ohuempia kuin toiselta. Nosta palat pellille kohoamaan, ohuempi puoli ylöspäin. Litistä vähän, erityisesti keskeltä lähes peltiin asti. Kohota noin puoli tuntia liinalla peitettynä. Voitele pullat kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista 225 asteessa n.10-15 min. Peitä kypsät pullat liinalla. Saa niitä syödäkin.

Karjalanpiirakoita leivoin pakastimeen reilun satsin. Riisipuuro tietysti kiehui yli ja pohjataikinaa tuli liikaa (koska puuroa piti maistaa). Rypytykset menivät vinoon. Paitsi kun keksin tehdä piirakoista pyöreitä. Mikä oivallus! Tai sanoisinko, aidan ylitys sellaisesta kohtaa, missä se on hieman matalampi. Liesikin puhdistui lopulta.

Karjalanpiirakat

Riisipuuro:
4 dl vettä
4 dl puuroriisiä
2 l maitoa
3-4 tl suolaa (puuro saa olla suolaisempaa kuin tavallinen puuro)

Kiehauta vesi ja lisää riisit. Keitä kunnes vesi on imeytynyt riiseihin. Lisää maito. Keitä miedolla lämmöllä n.45-60min kunnes maito on imeytynyt ja puuro on paksua. Lisää suolaa maun mukaan. Jäähdytä.

Pohjataikina:
4 dl vettä
7 dl ruisjauhoja
3 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa

Sekoita ainekset yhteen ja muotoile taikinasta pallo.

Leivo taikinasta ohuita soikioita tai ympyröitä ja täytä piirakat riisipuurolla. Lado piirakat pellille vieretysten ja paista 250 asteessa n.15 min. Voitele kuumat piirakat kuumalla voi-maitoseoksella.
Piirakoiden leipominen on vaikeaa, mutta muutama vinkki avuksi:
-Pastakone on loistava apuväline piirakoiden ohueksi kaulimiseen, isompikin määrä piirakoita syntyy helposti ja nopeasti.
-Käytä runsaasti ruisjauhoja kaulimisvaiheessa äläkä anna pohjien kuivua odotellessa, peitä ne vaikka kelmulla.
-Piirakoista ei kannata tehdä liian isoja.
-Karjalanpiirakoita kannattaa tehdä kerralla isompi määrä. Työvaiheita on melko paljon, joten kun kerran hommaan ryhtyy, voi tehdä isommankin annoksen. Puuroakin keittää samalla vaivalla 1 tai 3 litran annoksen.
Ohjeen puuro- ja taikina-annokset eivät välttämättä osu aivan yksiin. Varminta lienee tehdä puuroa vielä enemmän (esimerkiksi 3 litran annos) ja syödä ylimääräinen puuro sellaisenaan.

Kypsät piirakat ennen voitelua.

Voitelun jälkeen.

Lemon curd - sitruunatahna

2009-04-29T06:19:00.001-07:00

Lemon curd ei liene vielä kovin tunnettua suomalaiskeittiöissä, vaikka sitä nykyään jo lähes joka marketin hyllyiltä voi löytääkin. Lisäksi eri lehdissä ja blogeissa tätä sitruunatahnaa ja sen käyttökohteita on melko paljon esitelty. Epäilen kuitenkin, että lemon curdin maku ei sovi kovin luontevasti suomalaisiin keittiöihin, vaan sen käyttö jää erikoistilanteisiin. Käyttökohteita lemon curdille kuitenkin riittää. Se sopii esimerkiksi paahtoleipien, pikkuleipien tai teeleipien kaveriksi, tai jogurtin maustajaksi. Lemon curdia voi käyttää erinomaisesti myös kakkujen täytteenä, joko sellaisenaan tai kermavaahtoon sekoitettuna. En kuitenkaan tunkisi tahnaa joka ruoan joukkoon, sen verran vahva maku siinä on.

Kaupasta ostettavien hillopurkkien näköisten lemon curd -tuotteiden sijaan lemon curdia voi tehdä itsekin. Tahnaan tarvitaan sitruunoita, sokeria, kananmunia ja voita. Mielestäni sen valmistaminen on nopeaa ja helppoa. Olen tullut kaveriksi yksinkertaisen ohjeen kanssa, mutta olen nähnyt myös ohjeita, joissa kananmunat erotellaan tai tahna kuumennetaan vesihauteessa. Turhaa hienostelua, sanon. Käyttämäni ohje on simppeli, mutta tuloksena syntyy moitteettoman sileää ja pehmeää lemon curdia. Ehkä olen ollut onnekas lemon curd -kokki.

Tällä kertaa lemon curd päätyi kakun väliin. Ja tulee päätymään myöhemminkin keväällä.

Kevättä munissa

2009-04-27T09:58:00.001-07:00

Otsikko liittyy tekstin tapahtumiin. Piti vain varmistaa, ettei kukaan ymmärrä sitä täysin hassusti. On tietysti myös mukavaa tasa-arvoistaa vanhoja ja kuluneita sanontoja, kuten tällä kertaa "kevättä rinnassa". Mutta tällä kertaa keittiössäni todella yhdistyivät kevät ja kananmunat. Tein kevään ensimmäisen nokkosmunakkaan.

Nokkosruoat ovat monella tavalla hyvän mielen ruokaa. Ensinnäkin, nokkonen maistuu herkulliselta. Toiseksi, nokkosruoat eivät tyydytä vain perinteisiä ruoansulatuselimiä, vaan ne ovat vihreän värinsä takia myös mitä mainiointa silmänruokaa. Kolmanneksi, nokkonen on ilmaista! Neljänneksi, nokkonen sisältää runsaasti tärkeitä ravintoaineita, kuten C-vitamiinia ja rautaa. Viidenneksi, nokkosen kerääminen luonnosta tai omalta pihalta on mukavaa puuhastelua (muista suojakäsineet, ilman niitä se ei olekaan kovin hauskaa). Kuudenneksi, nokkonen on ekologista lähiruokaa, ainakin jos sitä kerää läheltä. Luultavasti edes joku näistä syistä saa kenet tahansa kokin hyvälle tuulelle, minua ilahduttavat ne kaikki!

Nokkosen saalistus keväisestä luonnosta

1. Tarvittavat välineet: sakset varsien leikkaamiseen (Paljon kätevämpää kuin sitkeiden varsien käsin taittelu.), kulho varsien keräämiseen, suojahanska toiseen käteen (Valitse mahdollisimman paksu materiaali kaiken varalta, itse päädyin nahkaiseen talvikäsineeseen. Tiedän kyllä miten nokkonen polttaa läpi heppoisen kangassormikkaan. Eikä sitten reikäistä!)

Mikä kuvassa mättää? Otin tietysti oikean käden hanskan ja oikean käden sakset! Olen kuitenkin taitava saksienkäsittelijä ja selvitin haasteen maltillisesti keskittyen keräämistilanteeseen.

2. Keräyspaikka: oman pihan unohdetut heinikkonurkat, kompostinseudut tai talojenseinustat, (Haloo, kaikki ne paikat, joissa tarkoituksena on kävellä paljain varpain tai säärin, siellähän ne nokkoset aina väijyvät varomatonta kulkijaa!), ei teidenvarsilta

Babynokkosia keräyspaikallani kannonkyljessä.

3. Keräystapa: Hansikkaat kädessä varret leikataan saksilla poikki melko alhaalta. Kannattaa kerätä paljon, sillä nokkonen painuu lopulta ryöppäyksen jälkeen kasaan. Valitse pieniä yksilöitä.

Tosiaan, kevään ensimmäisiä nokkosia ei tällä kertaa ollutkaan valtavaa määrää luonnonhelmassa. Laatu korvaa määrän!

4. Jatkokäsittely: Edelleen hansikkaat kädessä leikataan lehdet irti varsista. Lehdet huuhdellaan, jonka jälkeen ne ryöpätään kiehuvassa vedessä. Noin 3-4 minuuttia riittää. Ryöpätyt lehdet hienonnetaan, jonka jälkeen ne ovat valmiita käyttöön.

Noin 2 rkl ryöpättyjä nokkosia. Laatu korvaa edelleen määrän!

No niin. Nokkosmunakas. Tarvitaan nokkosta ja kananmunia. Suolaa ja ehkä pippuria.

Siellä sitä nokkosta nyt on!

Nokkosmunakas

3 kananmunaa
2 rkl ryöpättyä silputtua nokkosta
suolaa
valkopippuria
öljyä paistamiseen

Sekoita munakasmassan ainekset yhteen. Valkopippuria on syytä laittaa erityisen vähän, ettei sen voimakas maku peitä alleen muita makuja. Kuumenna paistinpannu ja paista munakas öljytyssä pannussa. Nauti heti.

Basic broileripasta

2009-04-25T05:49:00.000-07:00

Helppoa, hyvää ja nopeaa. Broileripasta kuuluu aika monen suosikkiruokiin. Niin minunkin.

Basic broileripasta (2-3 annosta)

300g broilerisuikaleita (marinadilla tai ilman)
0,5 dl vettä
0,5 dl sulatejuustoa (käytin Polar 9%)
paprikajauhetta
mustapippuria
3-4 dl kuviopastaa

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Paista broilerisuikaleet pannulla kypsiksi. Lisää vesi ja sulatejuusto. Anna juuston sulaa. Mausta reilusti paprikajauheella ja mustapippurilla. Jos broilerissa ei ole marinadia, mausta reilummin. Sekoita kastike kypsän, valutetun pastan joukkoon. Tarjoile heti.

Aneeminen pasta.

Porkkanaa kakussa

2009-04-23T13:16:00.000-07:00

Porkkanakakku kuulunee niihin leivonnaisiin, joihin syntyy luvattoman helposti himo. (Mihin leivonnaiseen ei syntyisi?) Pellillinen porkkanakakkua on muistaakseni joskus huvennut muutaman ihmisen suihin kahden päivän aikana. Siksi on mielestäni oikeutettua langettaa porkkanakakun ylle sisareni luoma "mättöleivonnaisen" leima. Ehkä olisi turvallisempaa leipoa kakkua vain kakkuvuoallinen giganttimaisen pellillisen sijaan. Tiedä häntä. Ehkä leipoisin vain seuraavana päivänä uuden.

Herkullisen porkkanakakun "se juttu" on mielestäni kostean ja kanelisen pohjan ja sitruunaisen tuorejuustokuorrutuksen liitto. Porkkanakakkuun kuuluu ilman muuta runsaasti porkkanaraastetta (mitä ei muuten edes huomaisi valmiin kakun maussa), kanelia, ja jonkinlainen kuorrutus, mielellään juuri tuorejuustopohjainen. Lisäksi kakkutaikinaan voi lisätä ananasmurskaa, pähkinärouhetta, muita mausteita tai piimää.
Pohjan tarkoitus on olla kostean mehevä, mistä juuri runsas määrä porkkanaa pitää huolen. Ananasmurska mehevöittää myös kakkupohjaa. Lisäksi järkeilen, että taikinan rasva, öljy, tekee kakusta mehevämpää kuin kiinteämmät margariinit tai voi.
Sitruuna kuorrutuksessa ja kaneli kakussa muodostavat muikean makuparin. Olen itse tuorejuustokuorrutuksen ystävä, joskin olen nähnyt ja maistanut myös syötäviä kuorrutuksia, joista tuorejuusto puuttuu.

Porkkanan, siis vihanneksen, käyttö kakkutaikinassa on tietysti plussaa. Vitamiineja! Mutta olen aina estänyt itseäni ajattelemasta porkkanakakkua minkäänlaisena terveysleivonnaisena. Tähän kakkuun sujautin porkkanan lisäksi ananasta, mantelia, kauralesettä ja rypsiöljyä. Listahan kuulostaa todella terveelliseltä! Mutta listaa pitää täydentää myös sokereilla ja tuorejuustolla. Ja onhan tuota rasvaakin melko paljon. En siis edelleenkään suostu puhumaan terveysleivonnaisesta. PAITSI. Mielenterveysleivonnaisesta. Onhan tämä sentään sen verran hyvää, että suupielet kääntyvät hymyyn. Ja porkkanan raastaminen on rentouttavaa.

En taida kyetä kirjoittamaan pelkkää reseptiä ilman pitkiä alustuspuheita ja mielipiteideni tyrkyttämistä. Asiaan.

Resepti siis sellaisenaan Hesarin ruokasivuilta. Suluissa tekemäni muutokset.

Porkkanakakku Helsingin Sanomat

8 dl (400 g) porkkanaraastetta

1 1/2 dl (80 g) mantelirouhetta

1 1/4 dl (50 g) kookoshiutaleita (tilalla 1dl kauraleseitä)

4 1/2 dl vehnäjauhoja

3 1/2 dl tummaa/valkoista sokeria (2 dl fariinisokeria ja 1 1/2 dl sokeria)

3 tl kanelia

2 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2 dl öljyä

4 munaa

purkillinen (227 g) ananasmurskaa

Kuorrutus:

400 g maustamatonta tuorejuustoa

2 rkl pehmeää voita

2 dl tomusokeria

1 tl vaniljasokeria

1 sitruunan raastettu kuori

1.Huuhtele ja kuori porkkanat ja raasta.

2.Sekoita öljy ja munat keskenään sekä kuivat aineet keskenään.

3.Valuta neste ananaksesta.

4.Kaada muna-öljyseos kuivien aineiden joukkoon ja sekoita varovasti.

5.Sekoita joukkoon vielä ananas ja porkkana.

6.Paista voidellussa vuoassa 175 asteessa noin tunti. (Leivinpaperoidulla syvällä uunipellillä 180 asteessa vajaa tunti.)

7.Sekoita kuorrutuksen aineet ja koristele kakku jäähtyneenä.

Hemburger

2009-04-22T05:37:00.000-07:00

Hampurilaisten välissä tällä kertaa pihvi, juustosiivu, salaattia, tomaattia, sipulia, maustekurkkusiivuja ja majoneesia.

Siis kotona tehtyjä hampurilaisia. En oikeastaan koskaan käy hampurilaisravintoloissa. Viime aikoina olen kuitenkin innostunut tekemään itse purilaisia. Hampurilaisiinhan voi tehdä monenlaisia muutoksia; jauhelihapihvin voi vaihtaa kanaan, kalaan tai vaikka kasviksiin, juustoksi sopivat myös esimerkiksi feta, mozzarella tai halloumi ja perinteisen seesaminsiemenin koristellun vaalean sämpylän sijaan täytteet voi asetella ruisleivän tai moniviljasämpylän väliin.

Toistaiseksi olen päätynyt tekemään vain niitä perinteisiä hampurilaisia. Sämpylän väliin jauhelihapihvi, juustosiivu, salaattia, tomaattia, sipulia, itsetehtyä kastiketta ja ehkäpä myös maustekurkkua. Joskus rapea pekonisiivu täydentää makunautinnon. Kuulostaa aivan hampurilaispaikan luomukselta, mutta sillä erolla, että tiedän mistä aineksista purilainen on tehty ja voin vaikuttaa mausteisiin ja valita esimerkiksi vähärasvaista jauhelihaa. Lisäksi hitaasti ja rakkaudella tehty purilainen voittaa maullaan kaikki valmiit pikaluomukset.

Hampurilaisen tärkein osa on majoneesi. Ja pihvi. Ja sämpyläkin oikeastaan. Mutta hampurilainen ei ole hampurilainen jos siinä ei ole pihviä tai sämpylää. Jos majoneesi puuttuu, hampurilainen on toki hampurilainen, mutta sen mausta puuttuu jotakin. Majoneesin pitää olla tarpeeksi täyteläista ja pehmeää, mutta samaan aikaan etikkaista ja mausteista. Yleensä joku vaatii aina "jotain tulista potkua ruokaan". No niille vaatijoille majoneesiin voi lisätä enemmän tai vähemmän chiliä, jauheen, kastikkeen tai säilykkeen muodossa. Pihvillekin on erityisvaatimuksia. Perinteisen lihapullaohjeen mukaan tehdyt pihvit eivät käy, sillä parhaat hampurilaispihvit ovat täyttä tavaraa. Pihvitaikinaan ei siis tarvita muuta kuin jauhelihaa, hiukan mausteita ja ehkä yksi kananmuna. That's it. Unohda sipulit ja korppujauhot, kermaviileistä puhumattakaan.

Tässä siis sananen perinteisen hampurilaisen valmistuksesta. Kokeiltavien listalla on ainakin vielä lammas-fetapurilainen ja kanapurilainen sekä jonkin sortin ruispurilainen sekä se ja se ja se...

Hampurilaissämpylät

juuri:
2dl vettä
2dl vehnäjauhoja
2 tl sokeria
1 ps kuivahiivaa

Sekoita lämpimään veteen loput ainekset. Anna kuplia n. 20 min huoneenlämmössä.

taikina:
juuri
3 dl kädenlämpöistä vettä
1 tl sokeria
2 tl suolaa
vehnäjauhoja tarpeen mukaan

voiteluun:
maitoa
seesaminsiemeniä

Lisää juureen vesi, sokeri ja suola. Lisää jauhoja taikinaan vaivaten, kunnes taikinapallo on kimmoisan pehmeä. Anna kohota tunti huoneenlämmössä. Leivo taikinasta litteitä sämpylöitä. Kohota sämpylöitä pellillä 30-45 min. Voitele sämpylät maidolla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Paista 225 asteessa n. 10-15 min.

Hampurilaismajoneesi

0,75 dl majoneesia (kevyt-)
0,75 dl ranskankermaa (kevyt-)
3 rkl kurkkusalaattia
1/2 rkl ketsuppia
1/2 tl viinietikkaa
1 tl sokeria
paprikajauhetta runsaahkosti
mustapippuria

Sekoita kastikkeen ainekset kulhossa. Tuliseen versioon lisää chilijauhetta, -säilykettä tai paloiteltua chiliä.

Hampurilaispihvit

700g jauhelihaa
1 kananmuna
suolaa
mustapippuria

Sekoita ainekset yhteen. Muotoile ohuita jauhelihapihvejä pellille leivinpaperin päälle. Pihveistä kannattaa tehdä leveämpiä kuin sämpylät, sillä jauheliha vetäytyy yhteen paistamisen aikana. Paista 225 asteessa n 10 min.

Sipuli-kanaviillokki ja maissi-porkkanatagliatelle, arkiruokaa monimutkaisilla nimillä

2009-04-22T01:51:00.000-07:00

Perinteistä kanaviillokkia Maku-lehden (02/09) ohjeella muutamin muutoksin. Lisäsin kastikkeeseen runsaasti sipulia, hieman mustapippuria ja sitruunamehua sekä ruokakermalorauksen, joka pehmensi viillokin makua. Tässä ohje muokattuna:

Sipuli-kanaviillokki

öljyä paistamiseen
3 broilerin rintafileetä
suolaa
mustapippuria
3 tl currya
2 sipulia
6 dl vettä
1 rkl kanafondia
puolikkaan sitruunan mehu
n. 6 rkl vaaleaa kastikesuurustetta
loraus ruokakermaa

Suikaloi broilerin rintafileet. Hienonna sipulit. Paista broilerisuikaleet ja mausta ne suolalla, pippurilla ja teelusikallisella currya. Siirrä kypsät suikaleet syrjään.
Kuullota kasarissa sipulia, kunnes se pehmenee. Lisää broilerisuikaleet. Lisää vesi, loppu curry ja kanafondi. Anna kiehua hetki. Lisää sitruunamehu ja suuruste. Kun kastike on suurustunut, lisää vielä hieman ruokakermaa. Tarkista maku. Tarjoile lisäkkeen kanssa. Tai syö lisäkkeen kanssa.

Kanaviillokin kumppanina tällä kertaa maissi-porkkanatagliatelle.

Maissi-porkkanatagliatelle (1 hengelle)

2 porkkanaa
pakastemaissia

Kuori porkkanat. Suikaloi ne nauhoiksi kuorimisveitsellä. Kiehauta kattilassa vesi, lisää porkkanat pariksi minuutiksi. Lisää jäiset maissit. Keitä, kunnes porkkanat ovat sopivan pehmeitä/al dente. Siivilöi ja tarjoile heti sellaisenaan lisäkkeenä tai kastikkeen kanssa.

Todisteleva pasta

2009-04-21T11:39:00.000-07:00

Oumaigaad! Söin ehkä elämäni parasta pastaa juuri äsken. No, superlatiivin käyttö saattaa olla liioiteltua, koska varsinaisesti en ole pitänyt kirjaa elämäni pasta-annoksista. Jätteherkullista se kuitenkin oli. Pasta-annos koostui yksinkertaisesta tomaattikastikkeesta, vastaraastetusta parmesanjuustosta ja tietysti pastasta. Eikä mistä tahansa pastasta! Pyysin vanhempiani tuomaan Rooman-matkalta italialaista pastaa tuliaisiksi, jota tähän simppeliin ruokaan nyt keitin.

Ruoka todisti kaksi asiaa (jälleen kotikokkinne pääsee tekemään päätelmiään, rakkaat lukijat). Ensinnäkin, italialainen, traditionaalinen pasta lyö todellakin laudalta kaikki suomalaisten markettien hyllyiltä löytyvät massatuotantopastat, puhumattakaan kaupan halvimmista pastatuotteista. En moiti näitä markettipastoja, vaikka siltähän edellinen lause taatusti kuulostaa. Laadukkaat ja perinteitä noudattaen tehdyt ruoka-aineet yksinkertaisesti vain maistuvat paremmilta kuin nopeasti tehdyt massatuotteet. Näissä pastakierteissä oli vielä käytetty erilaisia luonnon maku- tai väriaineita; basilikaa, kurkumaa ja punajuurta.

Ja sitten toiseen asiaan. Tämä ruoka valmistui 14 minuutissa ja ainekset kastikkeeseen löytyivät keittiön kaappien perusvarastosta. Silti nimitin sitä kunnianhimoisesti (ja ehkä hieman itserakkaasti, ottaen huomioon sen, että valmistin sen itse) maailman parhaaksi pasta-annokseksi. Pastaruoan ei siis todellakaan tarvitse olla valmistettu kalliista gourmetaineksista monimutkaisten vaiheiden jälkeen, vaan jos ruoan pääosa, pasta, on tarpeeksi hyvää, yksinkertainen kastike riittää. Ei tarvitse ryhtyä hienostelemaan ja rönsyilemään!

Siispä reseptiin. En tainnut keksiä pyörää uudelleen.

Kermainen tomaattikastike pastalle

oliiviöljyä
1 valkosipulinkynsi
300 g tomaattimurskaa
1 rkl tomaattipyreetä
1 tl suolaa
1 tl sokeria
1/4 tl soodaa
mustapippuria
tuoretta timjamia
loraus ruokakermaa

Hienonna valkosipulinkynsi. Kuullota valkosipulia reilussa oliiviöljyssä erittäin matalalla lämpötilalla. Tarkoitus on pehmentää valkosipulin rakennetta ja makua, ei ruskistaa sitä. Lisää kaikki loput ainekset paitsi ruokakerma. Anna porista muutama minuutti. Lisää lopuksi ruokakerma, anna pulpahtaa ja tarjoa pastan ja raastetun parmesanjuuston kanssa.

Köttbullar och sallaaaaad

2009-04-20T05:38:00.000-07:00

Pienen tauon ja Ruotsinreissujen jälkeen palaan taas kokkailemaan. Olen tehnyt kaksi huomiota viimeaikaisista tekemisistäni (nyt huomaatte kuinka nokkela ja päättelykykyinen henkilö lieden ääressä oikein haahuileekaan).

Ensinnäkin, blogissani on ennen tätä tekstiä ainoastaan leivontajuttuja! Syynä tähän on tietysti se, että leivonta on ehkä hitusen verran hauskempaa kuin ruoanlaitto, mutta myös se, että olen tyytynyt viime aikoina syömään todella yksinkertaisia ruokia, kuten puuroa, salaattia, kanaa ja ruisleipää yksinkertaisesti siksi että ne ovat yksinkertaisen herkullisia ruokia. Lisäksi pääsiäisen aikoihin istuin valmiisiin kattauksiin, joten itseni ei tarvinnut kovasti kokkailla. Rahkapiirakkaa ja leipää sentään ehdin leipoa.
Toinen tekemäni huomio on se, että jos olen ryhtynyt jotakin kokkaamaan, olen innostuksessani lähtenyt säveltämään ruokia ilman kunnollista ohjetta tai edes kunnon ideaa. Eihän siitä voi mitään gourmet-elämyksiä syntyä, paitsi hassulla tuurilla. Syötävää ruokaa kylläkin saa aikaan, mutta oivallisten ruokien tekemisessä täytyy olla jokin ajatus mukana, oli kyse sitten arkisesta perusruoasta tai uusista makukombinaatioista.

No, tänään sain sentään kunnon idean hieman erilaisista lihapullista. Ajatuksena oli tehdä tomaattisia ja chilillä maustettuja lihapullia. Arvoin pitkään, lisäisinkö lihapulliin myös jotakin juustoa ja lopulta päädyin kevytemmentaliin. Onnistunut päätös. Tämän ruoan onnistumista avitti myös se, että maltoin katsastaa keittokirjasta edes "tavallisten" lihapullien ainemäärien suhteet, vaikka ainekset vaihtuivatkin toisiin. Lisäksi tein hedelmäistä salaattia. Ei mitään kummempaa, mutta vähän vaihtelua perus kurkku-salaatti-tomaattisalaattiin.

Hedelmäinen salaatti

kurkkua, paprikaa, verigreippiä kalvottomana, ananasta, jääsalaattia

Chili-tomaattilihapullat

1,5 dl tomaattimurskaa
1 dl ruokakermaa
1,5 dl korppujauhoja
2 kananmunaa
1-2 rkl tomaattipyreetä
1-3 tl säilöttyä chilimurskaa, tulista
700g jauhelihaa
2 tl suolaa
mustapippuria
oreganoa

Sekoita kulhossa tomaattimurska, ruokakerma ja korppujauhot. Anna turvota hetki. Lisää kananmunat, tomaattipyree, chili, suola, mustapippuri ja oregano. Lopuksi sekoita jauheliha joukkoon. Muodosta taikinasta lihapullia pellille, melko lähekkäin. Paista 225 asteessa n 15 minuuttia.

Pähkinä-hedelmäleipä..vai hedelmä-pähkinäleipä?

2009-04-13T00:03:00.000-07:00

Yksi leipäreseptisuosikeistani. Tämä kuivatuilla hedelmillä ja pähkinöillä maustettu leipäohje syntyi, kun yritin leipoa maltaista myslileipää, jota myytiin jossakin markkinoilla muutama vuosi sitten. En onnistunut tekemään leivästä laisinkaan maltaista, eikä lopputulos siis muistuttanut esikuvaansa ollenkaan. Siitä huolimatta leivästä tuli erinomaista vaaleaa hedelmä-pähkinäleipää, jota leivon nykyään aina silloin tällöin. En kaipaisikaan tähän enää maltaisuutta, makua siinä on muutenkin niin paljon. Leipä onnistuu lähes takuuvarmasti ja säilyy hyvin. Taikinaa maustavat omenasose, siirappi, ruissihtijauhot, kaurahiutaleet ja erilaiset kuivatut hedelmät ja pähkinät. Kuten lähes kaikkiin leipiin, myös tähän leipään pätee sääntö: "Mitä kauemmin kohotat taikinaa, sitä parempaa leipää saat."

Hedelmä-pähkinäleipä

2 dl pilkottuja pähkinöitä (kaikki pähkinät ja mantelit käyvät)
2 dl pilkottuja kuivattuja hedelmiä (rusinoita, luumuja, aprikooseja)
5 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
2 dl omenasosetta
2 tl suolaa
1/2-1 dl siirappia
2 dl kaurahiutaleita
3 dl sihtiruisjauhoja
< 1 l < hiivaleipäjauhoja

Lämmitä vesi 42 asteeseen. Sekoita kulhossa vesi ja jauhotilkkaan sekoitettu hiiva. lisää suola, siirappi, omenasose, kaurahiutaleet, sihtiruisjauhot sekä pähkinät ja hedelmät. Lopuksi vaivaa joukkoon hiivaleipäjauhoja niin että saat hyvän löysähkön taikinan. Kohota peitettynä n. 1h. Jaa taikina leipävuokiin. Täytä 2/3 vuoista. Kohota 1h. Paista 200 asteessa 30-60 minuuttia, kunnes pinta on kauniin ruskea ja leivät ovat kypsiä.

Perunasämpylät

2009-04-12T23:54:00.000-07:00

Perunasämpylät. Käytin taikinaan ylimääräisiä perunoita. Tuli taas hyvä mieli, kun ne eivät joutuneet roskikseen, vaan saivat uuden elämän sämpylätaikinassa, ja tekivät sämpylöistä vielä entistä mehukkaampia!
Kohotin taikinaa ensin tunnin huoneenlämmössä ja sitten yön yli jääkaapissa. Aamulla leivoin sämpylät, ja kohotin normaalisti huoneenlämmössä ennen paistoa. Täytyy myöhemminkin kohottaa taikinaa yön yli, vastapaistetut sämpylät aamulla ovat luksusta!

Perunasämpylät

n. 5 keitettyä perunaa
loraus maitoa
4 dl vettä
25g hiivaa
2-3 rkl siirappia
2 tl suolaa
3 dl sihtiruisjauhoja
vehnäjauhoja
1 rkl öljyä

Muussaa perunat, notkista sose maidolla. Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää siirappi ja suola. Lisää perunasose. Alusta taikinaan sihtiruisjauhot ja lopulta tarpeeksi vehnäjauhoja.
Lopuksi lisää öljytilkka.
Kohota taikinaa peitettynä n. tunti huoneenlämmössä, siirrä jääkaappiin kohoamaan yön yli. Aamulla leivo taikinasta sämpylöitä. Kohota n. tunti. Paista 225 asteessa 10-15 min.
- Perunamuussia voi käyttää perunoiden sijaan
- Normaali kohotus (ei yön yli) onnistuu myös

Aina ei voi onnistua, ei edes...

2009-04-08T11:30:00.000-07:00

Niinpä. Huomasin lähes joka kirjoituksessani kehuneeni estoitta omia keittiösaavutuksiani ja reseptejäni. Missä on nöyryys? Ei keittiö ole ainaisen menestyksen ammennuspaikka. Kokkaustantereella törmään vaikeuksiin ja ongelmiin, puhumattakaan huonoista lopputuloksista. Haluan muistuttaa, etten aina onnistu kokkaillessani ja leipoessani. Saan aikaan myö katastrofeja. Eilisen leivänleivontaprojekti tuotti tällaisen aikapommin.

Kaikki lähti liikkeelle ylijäämäpuurosta. Myönnän, että olin suunnitellut leipovani jotakin leipää jo edellisenä päivänä, mutta kun puuroa jäi yli, päätin todistaa, että säästeliäs kokki voi käyttää hyödyksi myös ylimääräisen aamupuuron. No, puuro oli ensimmäinen raaka-aineeni. Seuraavaksi valitsin avatun rahkapurkin, jonka päätin myös lisätä taikinaan. Pöydällä oli vehnärouhetta. Sitä myös. Lupaavaan taikinaan lisäsin myös kauralesettä ja pellavansiemeniä. Makeudeksi loraus hunajaa, ja sitkoksi vehnäjauhoja. Eikun vaivaamaan. Muistin juuri lukeneeni, että mitä vähemmän taikinaan laittaa jauhoja, sitä parempaa leipää saadaan aikaan. Tästä neuvosta valaistuneena jätin taikinan löysäksi. Sehän olisi tarkoitus kuitenkin lusikoida vuokaan! Ei siis mitään syytä laittaa liikaa jauhoja. Peittäessäni kulhoa kannella olin jo tuntea nenässäni ihanan leivän tuoksun ja herkullisen mehevän koostumuksen, terveellisin kuitusattumin.

Saatuani leivät vuoissaan uuniin alkoi odotus. Kohta herkkuleivät saisi makuhermojen ärsykkeeksi ja mahan täytteeksi! Keittiöön levisi lupaava leivän tuoksu. Aluksi lupasin nälkäiselle seuralaiselleni leipien olevan valmiit puolessa tunnissa. No, puolen tunnin jälkeen leivät olivat pohjasta raakoja. Nostin ne pois vuoistaan uunin ritilälle kypsymään. Lisäsin lämpöä. Enää kymmenisen minuuttia!
Nopeuttaakseni tarinan kulkua kerron loppufaktat ryhdikkäästi. Tunnin ja vartin paiston jälkeen otin leivät ulos uunista - edelleen raakoina. Kuori oli tosin rapea, mutta sisus oli kuin litimärkä taulusieni. Tuloksena seuralaiseni tyytyi syömään ruisleipää leipälaatikosta ja oli kylläinen jo ennen leipien uunista pois ottoa. Itseni valtasi pettymyksen tunne. Leivät päätyivät roskikseen, vaikka äitini itsepintaisesti niitä ensin maistoikin. Huikealta vaikuttanut taikina ja hirveä lopputulos! Olen silti vankasti sitä mieltä, että leivästi OLISI tullut herkullinen, jos olisin rohjennut kallistaa jauhopussia hieman ronskimmin.

Uusi yritys lähiaikoina. Ensin kuitenkin palautan kokki-itseluottamukseni leipomalla tuttuja ja turvallisia vakioherkkuleipiä - pähkinä-hedelmäleipää ja saaristolaisleipää.

Rahka-hedelmäpiirakkaa

2009-04-08T11:04:00.000-07:00

Leipomisinnostukseni ei ota laantuakseen. Ehkä ei koskaan. Onneksi tänään sain leipoa purtavaa äitini töihin, joten pieni taloutemme ei aivan huku leivonnaisiin eikä itse tarvitse syödä kaikkea. Lähestyvän pääsiäisen takia leivoin rahkaista hedelmäpiirakkaa. On vaikea keksiä alkukeväisempää leivonnaista kuin rahkapiirakka. Ehkä juuri siksi että rahka on yksi pääsiäisen perinteisistä ruoka-aineista. Minulle rahka tosin on ympärivuotista herkkua.

Mutta asiaan. Tämä rahkapiirakka oli oma sovellus. Myönnän, että onnistunut sellainen. Pohjaksi tein murotaikinamaisen seoksen yhdistelemällä eri ohjeita. Jauhona käytin vehnäjauhon lisäksi perunajauhoa. Se pehmentää mielestäni pohjaa. Hedelminä käytin säilykepersikkaa ja -ananasta. Täytteeseen käytin rahkan lisäksi maustamatonta jogurttia ja ruokakermaa. Osittain siksi että jääkaapista löytyikin kahden sijaan vain yksi rahkapurkki. Piirakasta tulii erityisen pehmeä, vaikkei siitä särmää löytynyt. Ei tosin kai pitänytkään. Ohjetta ilmoille:

Rahka-hedelmäpiirakka (pienehkö uunipellillinen)

Pohja: 150g voita, 1,5 dl sokeria, 2 munaa, 1 tl vanilja-aromia, 2,5 dl vehnäjauhoja, 1,5 dl perunajauhoja, 0,5 tl leivinjauhetta, sitruunanmehua tai kuorta

Täyte: 1 prk maitorahkaa, 1,5 dl maustamatonta jogurttia, 1,5 dl ruokakermaa, 2 munaa, 2 tl vanilja-aromia, 0,5 dl sokeria

säilykepersikoita, -ananasta, -aprikoosia, -päärynää, omenoita, marjoja tms.

Vaahdota pohjan voi ja sokeri. Lisää munat vatkaten. Lisää vanilja. Yhdistä jauhot ja lisää taikinaan. Painele voidellun uunivuoan tai pienen pellin pohjalle.

Tee täyte. Yhdistä täytteen ainekset.

Pilko hedelmät pieniksi paloiksi tai viipaleiksi. Levitä pohjan päälle täyte ja hedelmäpalat.

Paista piirakkaa uunin ala-tai keskitasolla 200 asteessa n. 30-40 min.

Cookies!

2009-04-01T08:17:00.000-07:00

Jokin viehättää minua suuresti runsaissa, amerikkalaistyylisissä cookie- kekseissä. Pari vuotta sitten innostuin etsimään täydellistä cookie-reseptiä. Aluksi etsintä ulottui lähinnä leivontakirjoihin ja keksit kulkivat nimellä suklaamurukeksit. Kokeilujen tuloksena syntyi ohuita ja rapeita keksejä. Seuraavaksi ymmärsin siirtyä internetiin ja lopulta ulkomaalaisiin ruoka- ja leivontablogeihin, josta löytyi miljoona kertaa enemmän kiinnostavia cookie-reseptejä. Yritin tavoitella kaupassa myytävien cookieiden koostumusta ja makua, mutta lopulta ymmärsin, ettei täysin samanlaisia pysty edes itse leipomaan. Parempia kylläkin, jos onnistuu.

Nykyinen cookie-tietotaitoni on hieman laajentuneempi kuin pari vuotta sitten. Tiedän, ettei kaupan paksut ja rapeat cookiet olekaan ainoa oikea malli. Cookiet kun voivat olla ohuita, paksuja, pehmeitä tai rapeita ja niissä voi olla suklaahippujen lisäksi myös muita makuhippuja. Suklaa on silti ykkönen. Itse taidan olla tykästynyt paksuihin cookieihin, jotka pinnalta ja reunoilta ovat rapeita, mutta sisältä hieman pehmeitä. Suklaata pitää olla paljon! Olen myös löytänyt vakiokäyttöön loistavan cookiereseptin, jota tietysti olen hieman varioinut. Tästä reseptistä lisää joskus toiste.

Tänään leivoin kuitenkin maapähkinävoi-suklaahippucookieita. Aivan loistavia! Cookiet eivät lässähtäneet paiston aikana ja sisus jäi ihanan pehmeäksi ja hiekkaiseksi. Resepti löytyi smittenkitchen.com - sivuilta. Jouduin muokkaamaan ohjeen ainemääriä hieman, sillä mitat eivät olleet metrisiä. Lisäksi tietysti tuli oma oikukas mieleni, joka muutti ainesosien määrää. Tässä käyttämäni ohje:

Maapähkinävoi-suklaacookiet (n. 30 isoa keksiä)

3 1/4 dl vehnäjauhoja
1/2 tl soodaa
1/2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
125g voita
200-250g maapähkinävoita
150g sokeria
100g fariinisokeria
1 kananmuna
1 rkl maitoa
1-2 tl vanilja-aromia ( vaniljasokeria 2-3 tl käynee myös)
2,5 dl suklaapaloja (n. 200g)

Vatkaa kulhossa pehmeä voi ja maapähkinävoi vaahdoksi. Vaahdota joukkoon myös sokerit. Lisää muna ja vatkaa edelleen. Sekoita joukkoon maito ja vanilja. Yhdistä jauhot, sooda, leivinjauhe ja suola eri kulhossa ja lisää lopulta voivaahtoon. Lisää joukkoon vielä suklaapalat.
Pyöritä taikinasta isohkoja palloja pellille. Litistä hieman ja jätä leviämisvaraa. Paista 190 asteessa n. 9 min. Jäähdytä hetki pellillä ja siirrä ritilälle jäähtymään lopullisesti.

Leivon leipäsiä

2009-03-31T13:09:00.000-07:00

Tuore leipä leipomosta, mielellään Ranskasta tai Italiasta, on yksi maailman herkullisimmista asioista. Siihen ei kuitenkaan pääse kovin usein käsiksi täällä kotona Suomessa. Ensinnäkin, lähileipomoita on nykyään aivan liian vähän. Jos satut asumaan pienellä paikkakunnalla, et luultavasti pysty kävelemään korttein päähän ostamaan tuoretta leipää aamutuimaan. Toiseksi, vaikka sattuisit asumaan leipomon naapurina, ruokabudjettisi ei todennäköisesti kestäisi leipomossa päivittäin ravaamista. Suomessa leipä on melkoisen hinnakasta. Tosin en tietenkään voi heittää tarkkoja tilastotietoja leivän hinnasta eri maissa, joten lukijan kannattaa suhtautua arviooni varauksella.

Tähän ongelmaan on tietysti loistava ratkaisu: kotona leivottu leipä. Leipään voi tunkea mitä tahansa makuaineita ja eri viljoja, sen voi leipoa haluamaansa muotoon, ja mikä parasta, itsetehtyyn leipään on vaikea käyttää niin kalliita aineksia, että leivän hinta nousisi kaupan hinnan tasolle. Leivän tekoon voi käyttää myös haluamansa ajan. Leipää voi kohottaa puoli tuntia tai 10 tuntia ja taikinan voi sekoittaa huolettomasti likaamatta käsiään tai sitä voi vaivata viiteen kertaan useita minuutteja.

Itse olen ottanut projektikseni kunnollisen leivän leipomisen. Tässä tapauksessa "kunnollinen" tarkoittaa lähinnä ranskalaisen tai italialaisen leivän koostumusta. Rapea kuori, sitkeä sisus, mahdollisesti isoja ilmakoloja valmiissa leivässä. En väheksy mitenkään pikaisesti leivottujen sämpylöiden koostumusta, nekin hakkaavat kaupan sämpylät mennen tullen. Mutta jokin leipähaasteessa kiehtoo. Luultavasti yritän leipoa "kunnollista" leipää loppuikäni, enkä koskaan osaa tehdä siitä taydellistä. Mahtavaa.

Yritykseni viime viikolta onnistui kuitenkin mainiosti. Leipä oli ihanaa, se muodosti kyseisen päivän ruokalistan lähes yksinään. Mutta kriittisesti arvioituna, leipä oli kunnollista, mutta kaukana Pariisin patongeista ja Rooman ciapattoista. Leipä syntyi tietysti suurpiirteisellä otteella, en taida osatakaan muuten!

Leipä

Juuri: 2dl vehnäjauhoja, 2dl vettä, 15g hiivaa

Taikina: juuri + 3dl vettä, 2 rkl sokeria, 3tl suolaa, vehnäjauhoja tarvittavasti, oliiviöljyä

Sekoita juuren ainekset yhteen ja anna levätä peitettynä yön yli.

Sekoita kuplivaan ja venyvään juureen vesi, sokeri, suola ja vehnäjauhoja. Vehnäjauhoja ei saa laittaa liikaa, taikina saa jäädä pehmeäksi ja tarttuvaksi. Vaivaa taikinaa niin kauan kuin jaksat ( n. 5-15 min ). Jätä kohoamaan peitettynä tunniksi.
Kun taikina on kohonnut, vaivaa sitä jauhotetuin käsin jauhotetulla pöydällä. Laita öljyttyyn astiaan kohoamaan. Kohota 20 min ja taittele taikinaa muutaman kerran. Älä vaivaa. Tee tämä kolme kertaa.
Ota taikina pöydälle ja leikkaa se kolmeen pitkulaiseen osaan. Kohota leipiä jauhotetun pyyhkeen päällä n. 20-30 min. Siirrä leivät pellille. Paista 250 asteessa n. 15-20 min. Tai kunnes leivät ovat kypsiä. Veden heitto uuniin kesken paiston rapeuttaa kuorta.

Kanelipullien tuoksua ja makua

2009-03-31T12:21:00.000-07:00

Jauhopeukalona mieleni teki leipoa meheviä kanelipullia. Kuikuilin amerikkalaisilta ruokasivuilta vinkkejä jenkkityylisiin “cinnamon roll”- pulliin. Näin syntyi hieman erilaisia leivonnaisia kuin kotoisat korvapuustit. Täytteeseen makua toivat fariinisokeri, erittäin runsas kaneli ja viime hetken oivallus, kahvi. Kuorrutukseen lisäsin sitruunaa tasapainottamaan täytteen makeutta. Kyllähän näitä söi.

“Cinnamon rolls”

Juuri: 2,5 dl vettä, 1ps kuivahiivaa, 2,5dl vehnäjauhoja, 2tl sokeria.

Taikina: juuri + 2,5 dl vettä, 1ps kuivahiivaa, 2 dl sokeria, 2 tl suolaa, 3 tl vanilliinisokeria, 1 muna, 150g voita tai margariinia, 10-15 dl vehnäjauhoja

Täyte: 100g pehmeää voita, 1-2dl fariinisokeria, 2-3 rkl kanelia, 2tl vanilliinisokeria, tilkka vahvaa kahvia

Kuorrutus: 1rkl voita, sitruunamehua, tilkka vettä, tomusokeria runsaasti

Aloita juuresta. Sekoita lämpimään veteen jauhot, kuivahiiva ja sokeri. Anna levätä n 30min kannella tai kelmulla peitettynä.

Jatka taikinan tekoa. Lisää kuplivaan juureen vesi, kuivahiiva, sokeri, suola, vanilliinisokeri ja muna. Sekoita. Lisää jauhoja vähitellen, vaivaten taikinaa. Alustuksen loppuvaiheessa lisää sulatettu tai hyvin pehmeä rasva joukkoon. Taikinan pitää olla pehmeää ja irrota kulhon reunoista. Jätä valmis taikina kohoamaan peitettynä n. tunniksi.

Sekoita täytteen ainekset. Kaulitse puolikas taikina levyksi jauhotetulla pöydällä ja levitä puolet täytteestä pinnalle. Rullaa pötkyläksi ja leikkaa reilun leveitä siivuja. Laita pullat pellille kohoamaan kierrepinta ylöspäin. Pullat saavat jäädä melko lähelle toisiaan. Käsittele loppu taikina samoin. Kohota pullia n. 30min ja paista 225 asteessa 10-15 min, kunnes pullat ovat kauniin ruskeita. Anna pullien hieman jäähtyä. Sekoita kuorrutuksen ainekset. Tomusokeria lisätään, kunnes seos on sopivan kiinteää, mutta silti valuvaa. valuta kuorrutus pullien päälle.

Avauspuhe

2009-03-31T12:15:00.000-07:00

Tsädääm! Näin popsahti ensimmäinen blogimerkintäni ilmoille kuin herkkutatti syyssateella. Innokkaana kotikokkina ja -leipurina en malttanut pitää keittiöseikkailujani omana tietonani vaan tästä eteenpäin lavertelen niistä myös internetin uumeniin.

Rakastan ruokaa. Rakastan myös hyvää ruokaa. Ja terveellistä ruokaa. Ja leivonnaisia. Blogista tulee löytymään siis satunnaista tarinointia, mutta etupäässä reseptejä ja ruokakuvia mahdollisuuksien mukaan. Osaan leipoa valtavan epäterveellisiä sokeri-rasvapommileivonnaisia (jotka tietysti maistuvat taivaallisilta), mutta urheilijana pidän huolta myös ruuan terveellisyydestä. Välillä ruokien tärkein ominaisuus on ravitsemuksellisuus, mutta sen on silti syytä maistua hyvältä! Toisaalta uskon, että suurin osa blogin resepteistä ei tule olemaan valtaisan ravitsemuksellisia. Se nähdään.

Blogitieni kaartelee eri ruokien, leipomusten, kulttuurien ja ruoka-aineiden välillä vallattomasti, mutta monipuolisesti. Kaivelen reseptejä eri lähteistä, muokkaan niitä, keksin itse. Nautiskellaan ruoasta ja voidaan hyvin!